maanantai, 14. marraskuu 2011

Vinkkariviikot ovat taas täällä ja tällä kertaa vinkkarit paitsi vinkkaavat, niin he muistelevat myös mitä kaikkea vinkkauksiin liittyvää on matkan varrella sattunut ja tapahtunut.

10.11.2011 Ella yökoulussa: Timo Parvela

Yksi surkeimmin menneistä vinkkauksistani on ensimmäiseltä vinkkauskeväältäni. Olin vinkkaamassa ekaluokkalaisille ja kaikki meni pieleen alusta asti. Unohdin kertoa lapsille mitä vinkkaus on ja millainen tuleva tunti on. Tenavat hyökkäilivät kirjojeni kimppuun kesken vinkkauksen ja tappelivat niistä. Opettajaa ei kurinpito kiinnostanut ja olin uutena vinkkarina hukassa itsekin. Timo Parvelan Ella-kirjat olivat silloin tuoretta tavaraa, nyt niitä ei enää kannata vinkata koska kaikki tuntevat ne. Olin nauranut katketakseni lukiessani Ella yökoulussa -kirjaa ja päätin ottaa sen mukaan, jättää sokeriksi pohjalle ja vinkata viimeisenä. Pysyin suunnitelmassani, kaiken sekoilun jälkeen ajattelin, tämä pelastaa tunnin. Luin lapsille kohdan, jossa kerrotaan, mikä yökoulu on. Yökoululle tyypillistä on mm., että opettaja keksii leikkejä, jotka ovat hänen itsensä mielestä huippukivoja, mutta koululaisten mielestä ihan tylsiä. Tenavat alkoivat kiljua, että ihan kuin meidän Mikko! (opettajan nimi muutettu). Huumorintajuton opettaja mulkoili minua happamana härdellin keskeltä. Ellan opettajan mielestä yökoulu on pahinta maailmassa ja tälle luokalle vinkkaaminen oli vielä pahempaa. Kirjastolle takaisin kävellessäni mutisin, että minä en vinkkaa enää ikinä, vinkatkoon kuka tahtoo, minä en.

– Muisteli Mervi, joka vinkkaa edelleen.

 

11.11.2011 Kuollut kulkee – tarinoita kalman majoilta

”Kuollut kulkee – tarinoita kalman majoilta” on yksi ehdottomia vinkkauslemppareitani, johtuen ihan vain niistä reaktioista, joita se saa aikaan. Minulla on tapana vinkata kirja lukemalla jokin kummitustarinoista kokonaan. Suosikkini on tarina hirsiseinän takana koputtelevasta kummituksesta, sillä kaikki luokat repeävät aina nauruun kohdassa, jossa perheenisä hakee moottorisahan ja ryhtyy raivoissaan sahaamaan seinää. Tarinan loppuratkaisu kuunnellaan kuitenkin aina hiirenhiljaa. Viimeisimmässä vinkkauksessa luettuani tarinan loppuun, erään 7-luokkalaisen pojan suusta pääsi jopa kommentti: ”Ei huono.” Tunnin lopuksi nuoret saavat tutustua vinkkaamiini kirjoihin ja tämä kirja on se, josta käydään aina suurin taistelu. Usein kirjan napannut onkin saanut ympärilleen puoliluokallista innokkaita olanylilukijoita.

greta

 

12.11.2011 Nälkäpeli: Suzanne Collins

Nälkäpeli on kirja, jota aloin vinkata heti sen ilmestyttyä ja se on yksi suosituimmista vinkkaamistani kirjoista koskaan. Nykyään aloitan vinkkauksen kysymällä, kuka EI ole kuullut tästä kirjasta mitään. Jos kukaan EI ole kuullut, jatkan, että missä periferiassa te asutte.

Vinkkarin yksi tärkeimmistä asioista on lopettaa, kun on sen aika eli spoilata (=Pilata, tärvellä, kertoa juonisaloja) ei saa. Siinä olen tarkka.

Kuitenkin tällaisena hölösyynä kävi sitten niin että sarjan kolmannesta osasta olin niin innoissani, että kävin muovituksesta hakemassa oman kappaleen ja muovitin sen itse. Kirjastossamme oli tuolloin harjoittelija, joka luki ihan samoja kirjoja kuin minä ja tietysti aamukahvipöydässä aloin purkaa fiiliksiä viimeisestä kirjasta ja siitä kuinka minä olisin valinnut kyllä sen toisen pojan ja ja… siinä vaiheessa harjoittelijan ilme muuttui kovasti ja tajusin, että hänellä on tuo viimeinen osa vielä kesken.

Tuli spoilattua sitten oikein kunnolla. Sen jälkeen vinkkauksissa mainitsen sarjoista kyllä aina sen, kuinka monta osaa on suomennettu, mutta en koskaan kerro niistä sanaakaan.

Nälkäpeliä edelleen vinkkava Arja-täti

 

13.11.2011 Anna online: Stefan Nyman

Kasiluokka kävelee sisään luokkaan, ja etupenkin valtaa kaksi nuorta miestä, joilla on sekä ulkonäköä että Asenne. Jalat suoristuvat, selkä nojaa taaksepäin ja aavistuksen kyyninen hymy leviää huulille. Keskinäinen kommentointi on jatkuvaa mutta juuri sen verran hiljaista, etten viitsi puuttua asiaan.

Sitten otan käteeni Stefan Nymanin kirjan Anna online. Puhun Samuelista ja Annasta, suhteen syvenemisestä ja tietysti messengeristä. Kun pääsen loppuun, nouseen toisen pitkätukan käsi. ”Kun sä puhuit, mä tunsin että toi lintu tuijotti tyhjillä silmillään suoraan mun sieluun.”

Kirja meni lainaksi, vinkkauksen jälkeen puhuttiin englanninkielisestä kauhusta kaksikon kanssa ja lopuksi laitettiin uusi tunnusluku kirjastokortille. ”4242 – sä varmaan tiedät miksi”. Täti tiesi ja hymyili.

Reetta Pirkkalasta