keskiviikko, 7. joulukuu 2011
Tässäpä hiukan raportinpoikasta tämän vuoden projektistani, jonka mahdollisti ely-keskuksen rahoitus. Koska pyörää ei kannata keksiä uudelleen, kerron niin tarkkaan kuin mahdollista, mikä onnistui ja mikä meni pieleen ja lisätietoja voi aina kysellä. Sillä projektejahan meidän kirjastoihin mahtuu.
”Aku Ankkaako, kääk” –
Sarjakuvaa kahdeksasluokkalaisille
Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuhlavuonna järjestimme kolmiosaisen sarjakuvaprojektin kahdeksasluokkalaisille. Projektin alkaessa keväällä 2010 kyseiset luokat olivat vielä seitsemännellä. Projektin aikana kahdeksasluokkalaiset tutustuivat erilaisiin sarjakuviin ja opettelivat tekemään itse sarjakuvia. Sen lisäksi he tapasivat kaksi valtakunnallisesti tunnettua sarjakuvataiteilijaa.
Alkuvaikeuksia
Projekti viivästyi suunnitellusta aikataulusta muutaman kuukauden, koska koulun saaminen mukaan yhteistyöhön ei ollutkaan niin helppoa kuin olin ajatellut. Myöhemmin mietin, olisiko ollut aiheellista keskustella projektista äidinkielen opettajien lisäksi myös kuvaamataidon opettajien kanssa. Projekti oli suunniteltu aloitettavaksi kevätlukukaudella ja varsinaiset työpajat syyslukukaudella. Tämä ei kuitenkaan ollut välttämättä hyvä idea, oppilaiden palautteen mukaan kesän tauko katkaisi projektin ja vaikeutti näin ollen tekemistä.
Sarjakuvavinkkausta
Ensimmäinen osio sisälsi sarjakuvavinkkausta. Matti Karjalainen Tampereen Hervannan kirjastosta ja Markku Kesti Hollolan kirjastosta ovat erikoistuneet sarjakuvavinkkaukseen. He pitivät tunnin mittaisen sarjakuvienesittelyvinkkauksen kaikille tuolloin seitsemänne luokalla oleville. Tilaisuus pidettiin toukokuun lopulla ja koko kesän vinkatut kirjat ja myös muita sarjakuvia oli lainattavissa Pihlavan kirjastossa. Oppilailla oli siis koko kesä aikaa tutustua oma-aloitteisesti sarjakuviin niin halutessaan.
Ensimmäiset työpajat – ja vaikeuksista voittoon
Syksyllä oppilaiden siirryttyä kahdeksannelle luokalle aloitimme varsinaiset työpajat. Kahdeksansia luokkia on yhteistyökoulussa viisi, joten ensimmäiset työpajat pidetiiin työpajan vetäjän toivomuksesta yhden viikon aikana niin, että yhtenä päivänä oli kolmen oppitunnin pituinen työpaja yhdelle luokalle. Valitettavasti alkuperäinen kurssinvetäjä kuitenkin estyi ensimmäisten työpajojen jälkeen tulemasta ja pikaisella hälytyksellä astuin itse työpajanvetäjäksi. Koulun rehtori ja opettajat olivat tehneet paljon töitä sen eteen, että saivat kolme peräkkäistä oppituntia samalle luokalle aikaa työpajaan ja olivat muuttaneet tuntijärjestystään. Emme halunneet tuottaa pettymystä oppilaille vaan päätimme hoitaa työpajat itse, vaikkakaan se ei ollut sama asia kuin aidon sarjakuvataiteilijan pitämä työpaja. Toisaalta projektissa myös työpajan vetäjä olisi saanut hyvää kokemusta, mutta valitettavasti tämä ei nyt onnistunut.
Paikallinen lastenkulttuurikeskus on iso yhteistyökumppanimme ja oli jo alusta asti kiinnostunut projektistamme. He ovat mukana muissa sarjakuvan juhlavuoden tapahtumissamme. Heiltä sain tietoa paikallisista ja satakuntalaisista sarjakuvantekijöistä, joita olisi mahdollisuus kysyä työpajan vetäjäksi.
Työpajat sujuivat hyvin. Oppilaat olivat yllättävän innostuneita ja oli tärkeää, että he saivat itse kokeilla sarjakuvan tekemistä. Sarjakuvia esiteltiin luokkien seinillä ja niitä myös kuvattiin sarjakuvablogiin. Teimme yhteistyötä Joensuun seutukirjaston kanssa, sillä Joensuussa toteutetaan myös sarjakuvatyöpajoja juhlavuonna. Sarjakuvia ja projektin etenemistä pystyi siis seuraamaan blogista osoitteesta http://kasvuraja.sarjakuvablogit.com/. Blogi täydentyi työpajojen myötä.
En mä osaa mitään sarjakuvaa…
Työpajoissa ensimmäisen tunnin luennon jälkeen kokeiltiin omaa sarjakuvaa. Oppilaat saivat tehdä strippejä tai pienlehden, jonka tekeminen opetettiin ensimmäisellä tunnilla. Hankimme yhteistyössä työpajan vetäjän ohjeistuksella työvälineitä, joita oppilaat pääsivät kokeilemaan. Oli eri vahvuisia papereita, erilaisia tusseja sekä erivahvuisia lyijykyniä.
Toinen työpaja
Toisen työpajan vetäjinä toimivat Milla Paloniemi, joka tunnetaan Kiroilevan siilin ”äitinä” sekä Anni Nykänen, joka tekee mm. tunnettua sarjakuvaa Mummo. Kiroileva siili olikin monelle kahdeksasluokkalaiselle tuttu, mutta Mummo oli vieraampi ja siihen tutustuttiin ennen Anni Nykäsen vierailua. Paloniemi ja Nykänen pitivät kahden oppitunnin pituisen työpajan jokaiselle projektiin osallistuvalle luokalle. Sen lisäksi he pitivät yleisötilaisuuden pääkirjastossa.
Työpajoissaan Paloniemi ja Nykänen piirrättivät sarjakuvaa. Ensin haluttiin päästä tyhjän paperin kammosta ja he antoivat aiheen, josta piirrettiin ensin 10min ajan, seuraavasta aiheesta 5 min, seuraavasta 2 min, seuraavasta minuutti ja lopulta puoli minuuttia. Yksi luokka innostui niin, että halusivat kokeilla vielä 15 sekunnin sarjakuvaa. Sarjakuvat olivat loistavia. Aiheet olivat mitä tahansa sanoja tyyliin villasukka, takapenkki, osoittaa. Jokaisen työ laitettiin esille ja Paloniemi ja Nykänen kommentoivat niitä ja antoivat vinkkejä seuraavaan työhön. Kaikki tekniikat ja samat välineet kuin edellisissa työpajoissa oli käytettävissä.
Työpajan toisessa osiossa tehtiin sarjakuvaa yhdessä. Jokainen piirsi ensin yhden aloitusstripin ja sen jälkeen paperi annettiin seuraavalle. Näin kolmistrippisellä sarjakuvalla oli aina kolme eri tekijää. Tässä osiossa kuten edellisessäkin olivat myös sarjakuvataiteilijat itse ja myös opettaja mukana. Ja myös kirjastonhoitaja, mikäli hän oli tunnilla mukana. Tämäkin työmuoto osoittautui innostavaksi. Oppilaille ei tässä annettu erillistä aihetta vaan ensimmäinen kuva sääteli, mistä strippi kertoi. Vaikeusastetta lisättiin myös niin, että oli mahdollisuus piirtää ensimmäiseksi keskimmäinen tai viimeinen stipin kuva. Lopuksi Paloniemi ja Nykänen piirsivät faneille kuvia ja kertoivat omasta työstään.
Valitettavasti en päässyt itse mukaan Paloniemen ja Nykäsen ensimmäisen päivän työpajoihin. Ensimmäisenä päivänä oli ollut aistittavissa jonkinmoista levottomuutta oppilaissa ja otimme sen huomioon lopuissa työpajoissa eli sarjakuvataitelijoiden keskittyessä sarjakuviin kirjastonhoitaja Palonen toimi luokassa siten, että järjestys säilyi ja asiat sujuivat mallikkaasti. Paloniemi ja Nykänen eivät olleet pitäneet työpajoja juurikaan tälle ikäluokalle, joten teini-ikäisten käyttäytyminen luokkatilassa ei ollut heille niin tuttua kuin kirjastonhoitajalle, joka toimii juuri tämänikäisten oppilaiden kanssa kirjastossa. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut hyvä, että kirjastonhoitaja olisi ollut mukana kaikissa työpajoissa, mutta muista työtehtävistä johtuen tämä ei nyt onnistunut.
Kansalliskirjaston kiertävä suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisnäyttely oli esillä
pääkirjaston näyttelytilassa 10.–28.10.2011.
Koulun äidinkielen opettajat keräsivät palautteen projektista. Palaute oli myönteistä. Kritiikkiä tuli lähinnä siitä, että projekti jakaantui kahteen osaan, kesäloman molemmin puolin, joten keväällä puhutut asiat unohtuivat syksyyn mennessä. Oppilaat innostuivat työpajoista, olivat oppineet paljon ja toivoivat monenlaisia työpajoja lisää. Eli tekemisen into heräsi ja projekti siis siltä osin onnistui hyvin.
Terkuin Arja-täti
Viimeisimmät kommentit