lauantai, 26. marraskuu 2011
21.11.2011 Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna
Kävi sitten niin, että vinkkaus meni jokseenkin penkin alle. Oppilaat vääntelehtivät omissa ajatuksissaan ja huokailivat. Yleisön seasta kuului kuolematon toteamus ”ei kiinnosta”. Viritin lannistumatta dialogia, mutta sitä syntyi vain opettajan ja minun välille. Ainoa lyhyt keskustelu oppilaiden kanssa koski sitä, mikä on Metallican paras biisi, mutta siitä minulla ei vähäisen kokemuksen vuoksi ollut tarjota näkemystä. Positiivista kuitenkin oli, että opettaja silminnähden innostui vinkkaamisesta, ja sovimme edelleen jatkavamme toimintaa tulevina lukuvuosina. Minusta sekin on jo itsessään ihan hyvä lopputulos.
Loppupäivän ajattelin nuoruutta ja hyräilin:
”Sing me to sleep
Sing me to sleep
I don´t want to wake up
On my own anymore”
Vesa
Tätä kirjaa on helppo vinkata, koska se vetoaa niihinkin nuoriin, jotka eivät lue. Novellikokoelma on herkkyydessään ihanaa luettavaa.
Vinkkaan tanskalaista tarinaa 13-vuotiaasta Danielista, joka on vastoin tahtoaan musiikkileirillä. Leirin lopussa järjestettävällä juhlaillallisella
poika tutustuu lähemmin Tatjanaan. Nuorukaiset karkaavat juhlasta ja heittäytyvät herkkään lemmen hetkeen, jonka jätän sopivasti kesken.
”Just joo, et voi lopettaa tohon” on yleinen kommentti, myös ”Mikä sivu?” on kuultu muutaman kerran..
pöyristyneet kommentit tulevat poikien suusta 🙂 ja pojat tätä ovat intoutuneet lainaamaan.
Taannoin kuulin oppilaspalautetta, jossa bussimatkalla oli puhuttu vinkkarista. Joku oli luonnehtinut minua pervoksi!
Hetken jo mietin, onko urani vaakalaudalla – mutta sitten muistin esiintyneeni South Park-paita päällä. Se selittänee paljon 🙂
Jaana2 Nokialta
Yksi vinkkaamistani kirjoista oli Eoin Colferin ”Legenda Pottu-Mäkisestä”. Kirja kertoo kirjastonhoitaja Mäkisestä, jolla huhujen mukaan on pöytänsä alla piilossa perunapyssy kurittomien kakaroiden rankaisemista varten. Päästyäni vinkkauksen loppuun käytiin seuraava keskustelu:
Oppilas #1: Teilläkin pitäisi olla semmoinen perunapyssy!
Minä: Ehkä meillä onkin…
Oppilas #2: Onko OIKEESTI??!
Olin aiemmin ajatellut, että vinkkaus on ihan kivaa, mutta ei välttämättä kaltaistani ujoa, vielä hiukan esiintymiskammoista hiirulaista varten. Kuitenkin tuon vinkkauksen jälkeen tajusin, että tämä on juuri sitä mitä eniten haluan tehdä.
greta
24.11.2011 Suuri agenttiopas
”Hyvänä kolmosena tulee vanha kunnon karvainen kokki ja hänen apinansa -harhautus. Siinä rujo ruuanlaittaja ja lemmikkiapinansa kiinnittävät harhautettavien huomion jo pelkällä ulkoasullaan ja niin agentti voi toimia rauhassa.”
Tässä vaiheessa vierelläni olleen kollega seisoi ns. tumput suorina ja julmaili (=katsoa kuolemaa enteillen) minua ja arvasin, että tähän karvaiseen kokkiin ja apinaan tultaisiin vielä palaamaan.
Lapset olivat tietysti ihastuksesta soikeita:)
Tämän vinkkausmuistelon teidän kanssanne jakoi markku-setä
Ja tämän koostiksen kevennyksenä Arja-täti voi kertoa, että elää ja hengittää oikein hyvin, vaikka takana on kenties viimeinen vinkkauskeikka oman kirjaston ulkopuolella ja nyt luvassa epämääräisen pituinen keikkatauko.
Viimeisimmät kommentit