sunnuntai, 6. joulukuu 2009

Tämä blogaus on tavallista kokeellisempi. Blogaus kulkee vuoropuheluna kahden blogin välillä. Välillä teksti kulkee täällä Vinkkariblogissa ja välillä suunvuoron saa Antitäti, joka kertoo omat versionsa tarinasta omassa blogissaan. Tai ei ehkä niinkään omaa versiotaan, vaan tarina on jotain joka syntyy näiden kahden blogin vuorovaikutuksesta ja vaikka osa tarinasta aukeaisikin, niin koko tarinaa ei voi ymmärtää lukematta molempien blogien osuuksia. Lukijan elämän helpottamiseksi ohjaamme lukijan linkkaamalla oikeaan paikkaan lukemaan kuinka Kauhavalla ei veri vapise eikä vinkkari ruostu! Jos eksyt palaa alkuun kulkematta lähtöruudun kautta ja ota pipari ja mukillinen glögiä. Kyllä se siitä!

Tarinan alku

Koska tiistaina ensimmäinen keikka alkaisi jo kahdeksan aikoihin, oli kirjastotätisedän lähdettävä tien päälle suoraan töistä. Työpäivän jälkeen vain laukku kädessä pysäkille odottamaan Tampereen bussia. Tampereen päässä ei jäänyt aikaa vaihdolle kuin parisenkymmentä minuuttia, joten bussimatka meni aikataulua ja kelloa kytätessä. Onneksi pieni myöhästyminen oli kurottu melkein kokonaan kiinni Tampereelle mennessä ja linja-autoasemalta ehti junaan ja ylimääräistä aikaakin jäi lähes neljä minuuttia. Tässä vaiheessa kiireisen kävelyn ja tuskanhien vielä kuivuessa ei ollut hajuakaan, että matkasta tulisi ikimuistoisen sosiaalinen.

Sosiaalisuus matkanteosta alkoi kun konduktööri tuli tarkistamaan lippujamme. Mukava noin viisikymppinen nainen ei edes laskuttanut ekstraa junasta ostetusta lipusta kun kerroin kiirehtineeni Lahden bussilta pakaasien kanssa ja nähtyään Antitädin kutimet sukeutui vilkas keskustelu erilaisista lankamerkeistä, siitä mitkä puikot ovat parhaat ja mikä on paras yöasu. Aivan Marilynin hengessä kisaa ei käyty, mutta vaati aika tavalla mielikuvaharjoittelua päästä eroon villan vähemmän herkistävistä käyttötavoista. Ei! En kerro niistä sen enempää tässä blogissa, koska 1) tämä on säädyllinen työblogi, 2) suojelen konduktöörin yksityisyyttä ja 3) tätä blogia voivat lukea alaikäiset, mieleltään herkät tai muuten vain sopimattomasta kielenkäytöstä pahastuvat henkilöt.

Annetaan kuitenkin välillä puheenvuoro Pirkkalaankin >> .