maanantai, 3. maaliskuu 2014
Itse seminaarista en ehdi tänään vielä blogaamaan, mutta kokoan jo valmiina paperilla olevia asioita tähän postaukseen eli puhiksen puheet, uusi hallitus ja vuoden 2013 toimintakertomus löytyvät tästä jutusta.
Kirjavinkkariyhdistyksen toimintakertomus 2013
Kirjavinkkariyhdistyksen vuosi alkoi helmikuun alussa Educa-messuilla. Yhdessä Helmet-kirjastojen ja Suomen kirjastoseuran kanssa Kirjavinkkariyhdistys oli kertomassa toiminnastaan ja vinkkauksesta opettajille. Yhdistystä edustivat messuilla Ilmasen Pirkko, apunaan Saineen Reetta ja Palosen Arja. Tietoutta ja kirjavinkkejä jaettiin runsaasti ja tapahtumaan osallistumista pidettiin onnistuneena molemmin puolin.
Helmikuun lopussa pidettiin myös yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous tutusti kevätseminaarin yhteydessä. Paikkana oli tällä kertaa Rovaniemi ja tuttuun tapaan yhdistyksen toimintaan tarttui mukaan hieman paikallisväriä eli yhdistyksen hallitukseen saimme myös edustuksen pohjoisesta.Vuoden 2013 hallitus kokonaisuudessaan oli:
Markku Kesti (pj) Hollola
Arja Palonen Pori
Jaana Kakkonen Nokia
Terhi Piikkilä Vaasa
Pirkko Ilmanen Espoo, Entresse
Mervi Vaara Oulu
Reetta Saine (rahast.hoit.) Pirkkala
Esko Nousiainen Rovaniemi (uusi)
Liisa Tastula Rovaniemi (uusi)
Heini Strand Oulu
Kirjavinkkarit olivat kokoontuneet Elyn tuella pitämään koulutuspäivää Keravan Pentinkulman saliin 4.9.2013. Erittäin suosittuun paneelikeskusteluun saimme salin täydeltä kuulijoita ja alustajina olivat Siri Kolu vinkkarin tekijänoikeuksista, Aleksi Delikouras aiheesta Miksi nuoret pojat eivät lue, Salla Simukka nuortenkirjallisuuden jaotteluiden rajoittavuudesta ja Antti Halme Epäcoolit kirjat -aiheesta. Keskustelua virisi erittäin runsaasti ja tapahtumaa toivottiin järjestettäväksi myös muualla ja ilokseni voinkin kertoa tätä vuosikertomusta naputellessani kokoon, että Avi on kiinnostunut järjestämään tapahtuman samalla konseptilla myös muualla Suomessa vuoden 2014 aikana.
Lokakuussa kirjavinkkarit järjestivät Seinäjoella koulutuspäivän yhdessä Suomen kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmän, Etelä-Pohjanmaan Elyn ja Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kanssa. Aiheina olivat paheksutut lasten- ja nuortenkirjat, Nuorten kirjastotyön standardit, ja vinkkaaminen monissa eri muodoissaan mm. draamavinkkausta ja mediavinkkausta oli esillä. Lopuksi Marko Kokko antoi vielä vinkkejä esiintymisestä.
Medioissa on oltu esillä myös vuonna 2013 ja yhdistystä on edustettu myös ulkomailla. Arja vinkkasi radiossa mm. hengellisiä vinkkejä ja kävi osallistumassa Venäjällä kirjastoseminaariin. Pj kirjoitti lyhyen jutun paikalliseen kirjastolehteen ja mediavuosi huipentui tällä kertaa youtubeen, johon koottiin vuoden 2013 vinkkausviikkojen saldo eli tämän vuoden teemana olivat vinkkausvideot joihin myös kirjailijat osallistuivat vinkkaamalla itse omia kirjojaan.
Perinteiseen tapaan koulutuksia saatiin järjestettyä mukavasti yksin ja yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Kirjavinkkariyhdistys kiittää kaikkia jäseniään ja yhteistyökumppaneitaan ja toivoo aktiivisen toiminnan jatkuvan myös vuonna 2014.
Yhdistyksen puolesta, puheenjohtaja Markku Kesti
Vuoden 2014 hallitus
Markku Kesti (pj) Kotka
Arja Palonen Pori
Jaana Kakkonen Nokia
Paula Niemi Vantaa (uusi)
Pirkko Ilmanen Espoo, Entresse
Marja-Leena Mäkelä Pohjanmaa (uusi)
Leena Turunen Turku (uusi)
Esko Nousiainen Rovaniemi/Oulu
Pia Rask-Jussila Pieksämäki (uusi)
Heini Strand Oulu
Rahastonhoitajana jatkaa Reetta Saine, Pirkkala ja toiminnantarkastajina aloittavat Terhi Piikkilä Vaasasta ja Anniina Kuhmonen Nokialta.
Uudessa hallituksessa on väkeä Espoosta Rovaniemelle, Turusta Pieksämäelle ja opiskelijasta eläkeläiseen eli voimme sanoa edustavamme kirjavinkkareita kenties kattavammin kuin koskaan!
Pj Metsossa virallisena
Kaikki alkoi kun 2007 Vammalan kaupungissa, joka nykyään Sastamalana tunnetaan, pidettiin Lasten ja nuorten kirjallisuustapahtuma, Kirjaset. Meitä oli muitakin, mutta en muista muita kuin Pirkon, (Ulla P.:n) ja Marleen. Pirkkoon olin törmännyt matkalla junassa (tai sitten se oli Ulla), mutta en juuri tuntenut paikalta ketään, sillä olin saanut vakiviran Hollolan kirjastosta vasta muutamaa kuukautta aiemmin ja muuttanut työn perässä Oulusta Lahden seudulle. Marleen tietysti tunsin nimeltä, mutta muuten olin paikalla paitsi ohjelman takia, niin myös tutustuakseni kollegoihin.
Tapahtumassa oli myös työpajaosuus, jossa olin ilmoittanut itseni kirjavinkkausta puivaan osaan, tietysti. Työpajassa sitten keksimme idean Kirjavinkkariklubista, jossa edistettäisiin vinkkariasiaa. Tai Marja-Leena Mäkelä saa kunnian kantaa (tästäkin) ideasta. Pirkko suostuteltiin ja uhkailtiin klubin ensimmäiseksi dresipentiksi. Mutta pienestä tapahtumasta se kaikki alkoi. Satuttiin sattumalta, niin kuin meillä Keski-Maassa sanotaan.
Klubi toimi pääasiassa sähköpostirinkinä, mutta pian huomasimme, että jatkuvat sähköpostiosoitteiden muutokset ja muut postituslistojen hankaluudet veivät enemmän aikaa kuin varsinainen oikea yhteydenpito. Jäseniä oli n.50, kun Espoon puolessa Tuija L. ja Pirkko keksivät idean blogista, mutta he eivät pitäneet itseään teknisesti pätevinä laittamaan blogia pystyyn, Pirkko ratkaisi siirtämällä ongelman kolmannelle epäpätevälle eli minulle. Itse olin yrittänyt kasata vinkkarifoorumia, mutta se oli ihmisille ilmeisesti liian raskas ratkaisu. No blogi voitti ja se siitä. Blogiin ensimmäisen ulkoasun teki SusuPetal (nykyinen ilme on sarjakuvataiteilija Jupu Kallion) ja ensimmäisen postauksen blogiin kirjoitin 25.3.2008 klo 13.18.
Blogi toimi huomattavasti paremmin kuin kankea sähköpostilista, mutta kun Matti K., Reetta S. ja minä olimme käyneet vinkkarikiertueella syksyllä 2008 ja järjestimme omin päin koulutustilaisuuden Tampereella talloen samalla huolettomasti kasan varpaita kun emme tienneet protokollista ja virkatiestä mitään, huomasimme erään vakavan ongelman. Onneksi vakavia ja pysyviä vammoja ei syntynyt. Siis varpaiden polkemisesta.
Tampereen tapaamisen palaute sai aikaan tunteen, että tälle on kysyntää ja tarvetta, mutta huomasimme siis myös, että rekisteröimätön yhdistys on ehkä helppo perustaa, mutta sillä on vakavia ongelmia (Niin minullakin, mutta koska ne ovat noloja henkilökohtaisia ongelmia, en jatka niistä sen enempää). Suurin ongelmista oli tietysti raha. Sen kerääminen tai edes kahvipullan ostaminen oli vaikeaa kun olimme vain ’ilmiselvä kohtalo’, joukko kavereita joka halusi jakaa osaamistaan. Päätelmä oli ilmeinen, perustamme rekisteröidyn yhdistyksen, koska ry. paitsi ryyppää yhdessä (vrt. Arhinmäki), niin se myös saa kerätä jäsenmaksuja ja vastaanottaa lahjoituksia jne. [Tässä välissä erityinen kiitos Kirjastosäätiölle, jonka apurahojen turvin on monta koulutusta järjestetty.] Siispä kun Tampereen kaupunginkirjastossa järjestettiin perinteiset Helmikuun kirjakutsut 12.02.2009, pidimme kirjakutsujen jälkeen yhdistyksen perustamiskokouksen, jossa saimme aikaan,…, Kirjavinkkariyhdistyksen.
”Me allekirjoittaneet olemme perustaneet Kirjavinkkariyhdistys nimisen yhdistyksen, liittyneet siihen jäseniksi ja hyväksyneet sille seuraavat säännöt.
Tampereella 12.2.2009″
Ja allekirjoituksensa tähän paperiin laittoivat Reetta Saine, Matti Karjalainen, Jaana Kakkonen ja minä eli Markku Kesti
Näin sai alkunsa yhdistyksemme ja siitä saakka olemme mahdollisimman aktiivisesti toteuttaneet päätarkoitusta, ammatillista täydennyskoulutusta ja vinkkariasian edistämistä. Koulutuksia on järjestetty joko yksin tai yhdessä muiden kanssa (Elyt, paikalliset kirjastot, Kirjastoseura) yhteensä kahdeksan plus vuosikokousten yhteydessä kuusi seminaaripäivää joihin liittyy koulutuksia eli neljätoista koulutusta viiteen vuoteen. Lisäksi olemme vierailleet vinkkariporukalla IFLAssa ja osallistuneet IFLAn posteritapahtumaan (2012) ja Educa messuille on osallistuttu (2013). Yhdistys on myös näkynyt tavalla tai toisella Tukholmasta Veliky Novgorodiin ja Espoosta Rovaniemelle.
Jäseniä meillä on tällä hetkellä hieman yli 90 ja vuodesta 2009 lähtien olemme järjestäneet Kirjavinkkariviikot vuosittain vaihtuvalla teemalla. Viime syksynä esimerkiksi teimme yhdessä kirjailijoiden kanssa videovinkkejä. Ajaksi on vähitellen vakiintumassa aika Finlandia Junior -ehdokkuudesta palkinnon julkistamiseen.
Vinkkaripankki on toistaiseksi haudattu, koska halukkaita keikkavinkkareita on niin vähän ja heidänkin kalenterinsa ovat täynnä ja lisää keikkoja ei oikein sovi. Olemme kyselijöille kuitenkin pyrkineet löytämään jonkun vinkkarin, mutta tätä emme mainosta mitenkään.
Tämä kirjoitus löytyy myös Kirjavinkkariblogista ja meitä facebookissa tykänneet voivat lukea tekstin myös sieltä. Yhdistyksen facebook -sivuilla on muuten jo yli 800 tykkääjää.
Kiikeli – Illan höpinät
Logoelukkamme on nimetty Kiikeliksi. Nimen Kiikeli tämä Reetta Laitisen suunnittelema logomme sai Turussa, kun paikalliset sarjakuvaharrastajat huomasivat logomme olevan ilmiselvästi kuin pitkähäntäinen ja terävähampainen ja tottavie! Niinhän ovat he kuin kaksi marjaa! Koska Kiikeli on luultavasti monelle harvinainen eläin, kerron tässä lyhyesti mistä on kyse ja miksi se on niin sopiva logoelukkamme nimeksi.
Kiikeli (Gigulus recommendicus) on luonnonvaraisena nykyään harvinainen nelijalkainen märehtijä jonka luonnollista elinympäristöä ovat olleet Pohjois- ja Itä-Suomen pienet ja karut rannikkoseudut ja saaret. Kiikeli ei ole hyvä uimari, mutta suuren mahaontelonsa ja kevyen rakenteensa avulla se on pystynyt siirtymään vesitse lyhyitä matkoja. Kiikeli on erittäin sosiaalinen eläin joka aina jakaa kaiken lauman kanssa. Jos yksi kiikeli löytää ravintoa, se kiirehtii tiedottamaan asiasta muulle laumalle ennen kuin se itse ruokailee.
Kiikeli on käynyt nykyään äärimmäisen harvinaiseksi ja sitä tavataankin luonnonvaraisena vain Oulun edustalla,Kiikelinsaaressa. Kiikelin normaali elinaikaodotus on noin kymmenen vuotta. Ilmeisesti kiikeli eläisi vanhemmaksi, mutta ahkera vinkkaaminen kuluttaa yleensä yksilön jalat kymmenessä vuodessa niin huonoon kuntoon, että viilikiikeli ei enää tule toimeen luonossa.
Turvallisessa ympäristössä on oletettu kiikeleiden elävän paljon pidempään kunhan niiden luonnollinen seuran- ja vinkkaamisentarve vain tyydytetään asianmukaisesti. Valitettavasti häkkiin suljettu kiikeli lamaantuu ja menettää elämänhalunsa pian. Harvinaistumista on edesauttanut kiikeleiden taipumus laskea myös muita kuin kiikeleitä laumaansa kuuluviksi. Täten kiikeliä seuraamalla ovat muut eläimet hyötyneet villikiikeleiden ravinnon- ja suojanhakutaidoista. Vanha kansa tapasikin Oulun seudulla sanoa, että ”Missä kiikeli, siellä ruokaa ja kuiva peti.” Kiikeli on siten luonnon oma supervinkkari ja siksikin erittäin sopiva tunnus Kirjavinkkariyhdistykselle. Taiteilijan vapaudella kirjalliselle vinkkarille kuuluvat tietysti näppärät sormet ja lukuahmatti tarvitsee tietysti järeää purukalustoa myös kovaksikeitettyjen dekkareiden pureskeluun. Pitkä häntä symboloi puolestaan sitä kirjallisuuden pitkää häntää, jonka vinkkari omalla työllään nostaa esiin.
Joten Kirjavinkkariyhdistyksen puolesta haluaisin kohottaa maljan Kiikelille. Edeskäyvät, olkaa hyvä!
Koostetta kokosi markku-setä. Jatkoa on luvassa!
Viimeisimmät kommentit