lauantai, 29. marraskuu 2008
Olen nyt ottanut askeleen vinkkausessa eteenpäin. Hinnoittelin itseni ja lähdin pimeää pakoon naapurikuntaan Kankaanpäähän. Siellä alakoulu odotti innoissaan vinkkaria. Sali oli koristeltu, kynttilät loistivat ja kouluruokailu oli kiva – olihan puuropäivä – mun lemppariruokaa.
Kirjavinkkaus on nyt niin suosittua, ettei kaikkea voi eikä kykene tekemään työajalla. Meillä on selvät säännöt, oman kirjaston ulkopuolelle ei mennä. Joten päätin kokeilla, josko minäkin lähtisin omalla vapaa-ajalla vinkkauskeikalle.
Kaikki meni hyvin. Kirjat oli kerätty listojen mukaan. Kirjasto oli tehnyt jopa hankintoja minua varten. Koululla oli rakennettu sopiva aikataulu ja koko koulu pääsi kuuntelemaan vinkkausta. Tunsin olevani odotettu vieras. Tämä vinkkaus oli kirjaston lahja koululle hyvästä yhteistyöstä.
Vaikka oma aika ja vapaapäivät ovat tärkeitä, olen silti valmis silloin tällöin tekemään vinkkauksia myös työn ulkopuolella. Kun aikataulusta saadaan sovittua niin molemmat osapuolet kyllä hyötyvät vinkkauksesta. Ja kirjavinkkarikin huomaa olevansa arvostettu ja odotettu vieras. Mikäs sen hienompaa. Ammatti-identiteettini sai vahvistusta ja huomaan, että olen todellakin oikealla alalla. Ja se on suuri lahja tämän päivän maailmassa.
Kiitoksia Kankaanpään keskustan koululle ja Reetalle ja Matille hyvistä neuvoista, miten tällaisissa keikoissa kuuluu toimia. Nyt olen yhtä hienoa kokemusta rikkaampi ja yhteistyöverkosto toimii myös Kankaanpään suuntaan.
Mikäli joku haluaa tietää vinkkauksen järjestelystä vielä tarkemmin, kyselepä. Tältä foorumilta löytyy hyviä neuvojanantajia, jos olet aloittamassa vinkkausuraasi. Ja salaisuuksia ei ole, hyvät neuvot eivät ole edes kalliita
Arja-täti
Viimeisimmät kommentit