torstai, 25. helmikuu 2010

Antitäti blogasi yhden lukupäivän, joten en tee aivan samaa. Minullakin on etuutena yksi lukupäivä kuukaudessa. Tai ehkä paremminkin kompensoimassa omalla ajalla tapahtuvaa lukemista ja vinkkien valmistelua. Kirjastonjohtajat saattavat vedota, että KVTES ei tunne lukupäiviä, mutta vasta-argumenttini on ettei minun työhöni kuulu KVTES:sin mukaan myöskään kotona omalla ajalla tehtävä lukeminen ja kirjojen valmistelu. Yksi lukupäivä kuukaudessa tarkoittaa käytännössä ehkä kahdeksaa päivää vuodessa, kun kesällä en lukupäiviä pidä.

Valitettavasti minun lukupäiväni ei ole etätyöpäivä, joten ehdin lukea paljon vähemmän kuin etäpäivänä ehtisin. Aamulla menee kuitenkin hetki hyllyttämiseen ja kun en takatyöpäiviäni halua uhrata lukupäiviksi, niin päivästä menee hieman reilu tunteroinen vielä tauottajana ja syömään päästäjänä toimimiseen. Mutta kirjojakin ehtii lukea. Ja blogi pitää listaa vinkkauskelpoisista osumista. Ruokiksella, eli omalla ajallani, luen pari uutuus sarjakuvaa, mutta Walthéry ja Mézières&Christin eivät osu vinkkauspakkiin. Metalliveljetkin menee ohi vinkkaushorisontin toistaiseksi, mutta ei silti hylättyjen laariin, vaan sinne plausible -osastolle vapaata Mythbusters -indeksointia käyttääkseni.

Lukupäiväni, joka siis kestää todellisuudessa noin viitisen tuntia, tuottaa tällä kertaa viisi puolivalmista vinkkiä, jotka viimeistelen todennäköisesti huomenna, viisi blogipostausta luetuista kirjoista ja kuudennen niiden lukemisesta. Lisäksi laariin kilahtaa kaksi luettua sarjakuvaa ja kaksi kirjaa, jotka eivät kartuta vinkkaustiliä, mutta sentään yleistä lasten- ja nuortenkirjatietämystä. Lisäksi kirjoitan kaupanpäällisiksi kirjaston kotisivuja varten yhden kuukauden kirja -esittelyn valmiiksi viikon etuajassa. Pöydälle jää lisäksi pyörimään puolenkymmentä helppolukuista, joista todennäköisesti väsään vinkin takakansitekstin ja satunnaisen lukunäytteen pohjalta. Noin niin kuin hätävaraksi ainoastaan. Sen verran, että voin kirjojen loppuessa kesken vinkkauksen vetää pari nostoa loppuun katu-uskottavasti ja paeta sen jälkeen rikospaikalta.

Antitädin blogista voi havaita helposti, että kotityöpäivä on liki tuplaten pidempi ja tuottaa liki tuplaten myös tulosta. Kotona kirjoja lukeva vinkkari ei siis ole kotona lusmuilemassa, vaan tiukasti töissä ja kirjasto joka ei tunne etätöitä siis saa vain hiukan yli puolet siitä työpanoksesta mitä etäpäivä tuottaisi. Tässäpä teille vinkkareille lisää argumentteja etäpäivän puolesta!

markku-setä toivottaa mukavaa päivän jatkoa ja kotiin lähtemisen sijasta tarttuu kuitenkin uuteen Akimboon ja kokeilee paraneeko lievä matelijafobia tämän avulla.