maanantai, 9. toukokuu 2011
Kuten aikaisemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, ei kotikaupungissani ole vinkattu säännöllisesti muita ikäryhmiä kuin kolmosluokkalaisia. Henkilökohtaisena tavoitteenani on kuitenkin tänä keväänä ollut edistää hartiavoimin lukemista kirjastomme alueella ja niinpä olen enemmän tai vähemmän määrätietoisesti tarjonnut kirjastossa vieraileville opettajille mahdollisuutta tuoda luokkansa vinkattavaksi. Mainonta on osunut kohteeseensa ja kaikki jututtamani opettajat ovat halunneet varata vinkkausajan. Näyttäisi siis siltä että kysyntää olisi, ja toivon mukaan sille saadaan joskus maailmassa kohdennettua lisää resurssejakin.
Voi veljet, missä lienet?
Keväisenä maanantaiaamuna vein kirjani käsikirjastoon ja ryhmityin sen jälkeen ovensuuhun valmiina ottamaan vastaan viidesluokkalaisten ryhmän. Olimme sopineet, että luokka saapuisi kello yhdeksän, mutta viisareiden näyttäessä kahdeksaa yli ei koululaisista näkynyt jälkeäkään. Vinkkauksesta oli sovittu kolmisen viikkoa aikaisemmin, ja pelkäsin hieman että opettaja olisi unohtanut koko jutun, mutta kymmenen yli luokka sitten marssi sisälle kirjastoon.
Kirjapakettini oli pitkälti samanlainen kuin kuutosluokkalaistenkin vieraillessa kirjastossa, tosin muutamia muutoksia oli tehty jo senkin vuoksi että ryhmä oli ollut vinkattavanani paria vuotta aikaisemmin. Niinpä muutamat alakoululaisille laajemmin esittelemäni kirjat kuten Maan kätkemät ja Merihevoset oli jätetty pakista kokonaan pois.
Horror… horror…
Jos kirjallisuusgenreistä muodostettaisiin eduskunta, niin kauhukirjallisuus istuisi vuodesta toiseen hallituksessa. Niin kävi nytkin, ja ääniharavaksi muodostui pohjoismaisia kummitustarinoita yhteen keräävä Naurava kummitus. Kaikki kokoon haalimani kappaleet menivät lainaksi ja pari varaustakin tehtiin. Lähes yhtä paljon lapset innostuivat Judy Allenin Yliluonnollista -tietokirjasta, jossa esitellään erilaisia mysteerejä eri puolilta maailmaa ja yritetään keksiä niille selityksiä. Kirjasta saa helposti poimittua pari mielenkiintoista esimerkkiä ja myös vinkkaukseen liitetty omakohtainen tarina Towerin linnan kummituksista lisää kiinnostusta entisestään. Swindellsin Huone 13 osoittautui niin monelle koululaiselle tutuksi, että jätin sen tällä kertaa vain maininnan varaan. Muutama kappale kyseistä opusta taisi mennä siitä huolimatta lainaksi.
Neil Gaimanin Coraline lähti varmasti jonkun kauhufantasiasta pitävän mukaan, mistä kiitos Saineen Reettan aikanaan kehittämälle vinkkausreseptille. Jos vinkkauksista täytyisi maksaa teostokorvauksia, olisin hänelle auki useamman satasen (ja niin olisi myös useampi tuttavani, tiedän sen), sen verran samoja sanoja käytän. Stiefvaterin hieman puuduttavaan mutta kohdeyleisöönsä takuulla iskevään Väristykseen sain vihdoin ja viimein oikeanlaisen kosketuksen. ”Jos pidit Houkutuksesta niin pidät varmasti myös tästä” -kommentti tuskin haittasi asiaa.
Elämä on tautista, kirjavinkkari!
Nuorisoromantiikkaa ja tähtikulttuuria käsittelevä Bonusraita ei sen sijaan osunut hermoon. Ehkä kirjan potentiaalinen lukijaryhmä löytyy kuitenkin yläkoululaisista? Molemmat Riordanit sarjat jäivät hieman yllättäen hyllyyn, ja niiden lisäksi saman kohtalon kokivat myös Gladiaattorikoutsi, Sirpale ja Tobi Lolness. Viimeksimainittu on turkasen hyvä kirja, mutta en näemmä osaa vinkata sitä kunnolla. Jos joku osaa, niin ottakoon yhteyttä vaikka tämän blogin kautta!
Sue Townsendin Mikä tsäkä, Hadrianus kuuluu omiin henkilökohtaisiin suosikkeihini, ja vinkkaan sitä säännöllisesti käytännössä kaikille ryhmille jotka osuvat edes suunnilleen sopivaan ikähaitariin. Luin kirjasta parikin osuvaa lukunäytettä (kohdan, jossa Tunisian-lomalle lähtevä Pandora saa antisankariltamme lahjaksi lento-onnettomuuksia käsittelevän kirjan, sekä katkelman luokkaretkestä British Museumiin). Näytteet naurattivat oppilaita, mutta kukaan ei loppujen lopuksi innostunut ottamaan kirjaa mukaansa. Minun tavallista tsäkääni!
Tragedioita ja pussailua
Olen yrittänyt tuoda tietokirjallisuutta entistä voimakkaammin mukaan vinkkauspakettiini. Edellämainitun Yliluonnollista-kirjan lisäksi myös traagiset kohtalot tuntuivat kiinnostavan viidesluokkalaisia tyttöjä: niin Anne Frank (josta kukaan ei ollut taaskaan kuullut mitään) kuin Titanic (josta olivat kuulleet kaikki) menivät lainaksi. Viimeksimainitusta kertova Walter Lordin klassikkoteos Titanicin kohtalonyö poiki myös paljonpuhuvan kommentin ”Mä tiedän, että tää on tosi surullinen tarina, mut mä haluan lukea tän silti”!
Dan Höjerin mainio Suudellaan hihitytti, mutta kukaan ei sitä kehdannut lainata. Ehkä joku kuitenkin painoi mieleensä pahanhajuisen hengityksen poistavan antiikin ajan reseptin: polta jäniksenpää ja pari hiirtä sekä hiero tuhka ikeniisi!
Lukeminen on pelastanut minut urheilulta?
Ajankohtainen Jääkiekon maailma herätti kiinnostusta, mutta ei kuitenkaan mennyt lainaksi, vaikka sitä lainaustiskin suuntaan jo kuljetettiin. Vinkkaus keskittyi vuoden 1972 Summit Series -ottelusarjaan, josta oli myös mainioita valokuvia esiteltäväksi. Strategisesti jätin kuitenkin vastaamatta kysymykseen ”Kuinka siinä kahdeksannessa pelissä sitten kävi?”, joten ehkä sen joku vielä haluaa myöhemmin selvittää. En ollut aikaisemmin vinkannut kirjaa, mutta nyt se taisi varmistaa paikkansa ylhäällä pelaavassa kokoonpanossa, näin huonoa urheiluvertausta käyttääkseni.
Urheilukirjallisuuden puolelta nostin esille myös aikuisten puolelta löytyvää teosta Elämää suuremmmat jalkapalloilijat, jota käsittelin kertoilemalla anekdootteja Eric Cantonan värikkäästä urasta. Luonnollisesti mainitsematta ei voinut jättää vuonna 1995 nähtyä kungfu-potkua, joka kohdistui pallon sijasta Crystal Palacen kannattajan rintakehään. Valitettavasti kirja ei sisältänyt Leo Messiä käsittelevää lukua, sillä koululaisten esittämien kommenttien perusteella maailman parhaasta futarista ei ole epäilystäkään.
Näitä molempia kirjoja ajattelin yrittää kaupata yläkoululaisille YouTuben avustuksella, mikäli suunnittelemamme audiovisuaalinen vinkkaus toteutuu joskus.
Summa summarum
Vinkkaus sujui kokonaisuutena ihan mukavasti, vaikka luonnollisesti omassa esiintymisessä olisi aina parantamisen varaakin (jäin esimerkiksi miettimään, olinko ottanut mukaan liikaa pojille suunnattuja kirjoja). Luokka oli fiksu ja kohtalaisen aktiivinen, ja kirjoja meni lainaksi ihan kiitettävästi niin vinkkauspaketista kuin sen ulkopuoleltakin. Viitosten opettajan mukaan monet hänen oppilaistaan ovat juuri tänä keväänä keksineet lukemisen riemun, minkä saattoi päätellä myös muutamien oppilaiden mukanaan viemistä valtavista kirjapinoista. Tämänkaltaiset ryhmät antavat intoa jatkaa työtä – ja kuinka ollakaan, seuraava opettaja löydettiinkin jo tunnin sisällä hyllyjen välistä ja kalentereihin saatiin merkittyä sarjakuvavinkkaus jo seuraavalle viikolle!
* * * * *
Tietokirjat
Allen: Yliluonnollista
Eskola: Elämää suuremmat jalkapalloilijat
Frank: Nuoren tytön päiväkirja
Höjer: Suudellaan
Jääkiekon maailma
Lord: Titanicin kohtalonyö
Romaanit
Benway: Bonusraita
Fombelle: Tobi Lolness
Gaiman: Coraline
Haahti: Gladiaattorikoutsi
Heikkinen: Sirpale
Naurava kummitus
Riordan: Salamavaras
Riordan: Punainen pyramidi
Stiefvater: Väristys
Swindells: Huone 13
Townsend: Mikä tsäkä, Hadrianus
Naurava kummitus on aidosti aika hyytävä kokoelma kummitustarinoita!
Viimeisimmät kommentit