perjantai, 16. lokakuu 2009

Ensin vuoden kirjoista innostui kirjoittamaan Arja-täti. Sitten minulle tuli tarve vastata siihen ja nyt Ulla P. Joensuusta oli innostunut kirjoittamaan oman listansa tämän vuoden sykähdyttävimmistä lukukokemuksista – toistaiseksi. Otsikkotekstin lainasta kiitämme Eppujen esikoislevyä.


Juba: Minerva: jääkarhun sydän
Seikkailijatar lentää toimintaan tällä kertaa kiikkutuolilla. Mursuperijätär, laiskanpulskea Veronika antaa kosijalleen perinteisen sadun tehtävän: Yrjön on noudettava viimeisen elossa olevan jääkarhun sydän oikukkaalle neidolle. Minerva pelastaa tilanteen, taas.

Parkkola, Seita: Usva
Kirjan jälkeen kotikaupungin tavaratalo on saatu etäännytettyä niin, että Sokokselle mennessä vilkuilee, näkyykö nurkissa 13-vuotiaita sotureita. Lapsesta aikuiseksi on mahdottoman pitkä matka, tässä kirjassa kunnioitetaan 13 vuoden ikää. Maagista realismia, mukana vanhoja tuttuja Viimasta.

Carman, Patrick: Luurankopuro
Pikkukaupungin hylätyssä louhoksessa tapahtuu kammottavia, Ryan ja videokuvaamiseen hurahtanut Sarah tutkivat asiaa.  Joka luvun jälkeen on netissä salasanan takana ”Sarahin kuvaama” videopätkä, joka pyrkii hämärtämään kirjan tekijyyttä ja fiktion/toden rajaa. Loppuratkaisukin on käytävä katsomassa netistä. Miinusta hankalalukuisesta fontista.

Aho, Elisabet: Aadan aikaikkuna
Low-fantasiaa, jota on helppo vinkata. Aada hyppää 2000-luvulta 1960-luvulle ja tapaa äitinsä vauvana. Simppeliä.

Watt, Melanie: Aaro-orava saa ystävän
Ekassa osassa Aaron neuroosit naurattivat ja naurattavat vieläkin. Kakkososallekin hihittelin, kolmannelle en enää. Lapsia lootat, kartat, listat ja luettelot jaksavat huvittaa.
Ja onhan totta että ystäväksi haluaisi puhtaan, vaarattoman ja hiljaisen mutta todellisuudessa ne ovat aina niitä louskuttavia tyyppejä.

Ruohonen, Hannamari: Eläinten kaupunki matkustaa ja muut sarjan kuvakirjat
Vinkkarin haaste: miten lukea kuvakirjaa jossa ei ole yhtään tekstiä?  Lapset hoitavat yleensä tarinankertomisen, kunhan pääsevät näköetäisyydelle. Sympatiseeraan erityisesti kaivinkoneenkuljettaja Mauno Pandaa, jonka perheeseen kuuluu vain hän itse ja hiiriystävä. Jos tämän kirjan ostaa, saa vastinetta koko rahan edestä koska tarinat eivät kirjasta konsaan lopu.

Nummelin, Markku: Pieni laivakirja ja muut sarjan kirjat
Pieni on väärä sana kuvaamaan näitä tietopaketteja! Teksti sopii informaatioksi aikuisellekin vesiemme logistiikkaa vähemmän tuntevalle, ja (pienet) pojat jaksavat selata kuvia pitkään, pitkään, pitkään…

Olen tykännyt myös Sari Peltoniemen Hämärän rengistäuudesta Lasse-Maijasta niin kuin aina (elokuva on paljon jännempi kuin kirjat, imo) ja tietysti Hautausmaan pojasta.  Coraline-leffakin oli mainio, vaikka silmälasipäiselle 3D-lasit on vähän hankalat. Suzanne Collinsin Catching fire odottaa kotona yöpöydällä, palaan siihen jos aihetta on.

Muutama kirja aikuisille tai itseään isona pitäville 

Murakami, Haruki: Kafka on the shore
Äärettömän epäsympaattinen toinen päähenkilö, yksi kissanystävälle sopimaton kohtaus ja suomenkielisessä versiossa 696 sivua spefiä. Pidin myös Murakamin vanhemmasta, vielä kääntämättömästä Hard-Boiled Wonderland and the End of the World-kirjasta, Lammasseikkailusta en niinkään.

Hill, Joe: Bobby Conran palaa kuolleista
Epätasaisuudestaan huolimatta loistava esikois-kauhunovellikokoelma, eikä kaikissa tarinoissa ole kauhua nimeksikään. Ei voi muuta kuin diggailla heliumilla täytettävää Art-poikaa, jonka elämä on melko lailla varovaista. Onneksi Artilla on lihaa ja verta oleva kaveri, ja unelma… Kafkan Muodonmuutos ja isäpapan Carrie saavat rinnalleen Hillin Kuulet heinäsirkan laulavan –novellin joka on äärettömän epäkorrekti näin kouluampumisten aikana. Auts. Kannattaa tutustua myös Sydämenmuotoinen rasia-romaaniin. Kulkeekohan kauhukirjailijuus geeneissä?

Lindqvist, John Ajvide: Ihmissatama
Verkkaan etenevä ja välillä kaukaa menneisyydestä vauhtia ottava kauhukertomus meren mahdista, jonka ruotsalaisen majakkasaaren asukkaat tietävät armottomaksi mutta lahjottavaksi. Jossain vaiheessa mieleen hiipi epäilys, että Lindqvist kaivaa verta nenästään aikuislukijoilta kauhuelementtien muuttuessa splatteriksi, mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin kasassa.

Nämä vinkit ovat siis Joensuun Ulla P.n. markku-setä vain postitti listan muiden nähtäväksi. Ja koska näiden listojen laatiminen on kivaa ilmeisesti muidenkin mielestä, niin heitetään haastetta kehiin. Kirjoittakaa meille oma versionne vuoden kirjoista ja lähettäkää se kirjavinkkariyhdistykselle (kirjavinkkariyhdistys(a)gmail.com) ja me lisäämme tänne myös sinun koskettavimmat lukuhetkesi kuluneelta vuodelta.