torstai, 15. joulukuu 2011

Blogimme lukija, aloitteva vinkkari, pyysi vinkkejä juuri sellaisena kuin me sen yleisön edessä teemme. Tänä syksynä olen vinkannut todella paljon yläkoululaisille, joten hyvässä muistissa muutama vinkki, jotenka tässäpä vähän apua.

Kuten monet minua kuunnelleet tietävät, en käytä muistilappuja ja saatan puhua puuta heinää välillä, kun muisti pettää. Jotenka jos alla olevissa vinkeissä on paljon asiavirheitä, niin unohtakaa ne ja keskittykää vinkkauksen tunnelmaan.

”No niin, tervetuloa. Mun nimi on Arja Palonen ja mä kerron teille kirjoista. Eli ideana on kirjavinkkaus. Oon kerännyt teille kunnon kirjapaketin ja koska en tiedä ennakkoon teidän lukutottumuksista niin olen yrittänyt kerätä vähän kaikenlaista ja uusia ja vanhoja. Koska meillä käy paljon teidän ikäisiä niin kirjoja on pari samaa, mutta vinkkauksen jälkeen voidaan kattoa koneelta, mistä löytyy lisää ja pyytää sivukirjastosta lisää. Ja mä olen teidän kans koko ajan kun olette täällä kirjastossa eli jos teillä on jotain kysyttävää kirjoista tai kirjastokortista tai muuta niin sanokaa vaan. Ja lopuksi teillä on aikaa katella näitä kirjoja, kannattaa kattoo uutuushyllyt ja voitte käydä myös muilla osastoilla jos haluatte lainata jotain niistä.

Pearson, Mary E.: Kuka on Jenna Fox?

Aloitetaan ekana tän syksyn kaikkein suosituimmasta kirjasta eli Kuka on Jenna Fox. Jenna on 17-vuotias ja on ollut vuoden koomassa. Nyt hän herää, mutta on menettänyt muistinsa. Sillä aikaa kun Jenna on ollut sairaalassa niin hänen perheensä on muuttanut uuteen kotiin lähemmäs sairaalaa.

Jenna pääsee kotiin, mutta ei siis muista mitään. Äiti on kerännyt laatikoihin vanhoja vhs-kasetteja, joissa Jenna on pienenä ja Jennan päiväkirjat. Että jos ne auttais Jennaa muistamaan. Mutta ei ne auta.

Oikeastaan Jennalla on tosi tylsää. Hän voi fyysisesti erittäin hyvin, mutta ei vaan muista mitään. Mutta jostain syystä vanhemmat ei halua, että Jenna menis kouluun. Vaikka Jenna sitä pyytää.

Jennaa alkaa kiinnostaa onnettomuus, jossa hän on ollut. Että onhan siitä täytynyt jotain kirjoittaa ja olla mediassa, kun kuitenkin niin iso onnettomuus. Ja Jenna googlaa omalla nimellään. Mutta aina tulee ilmoitus, että sivu ei ole käytössä tms. Jennaa ihmetyttää, että näinkö nopeesti kaikki vanhenee netissä.

Jenna näkee ulkona naapurin ja valehtelee, että heidän kone on jumissa, että saisko käydä kattomassa mailit naapurissa. Ja Jenna kokeilee ne samat haut naapurin koneella. Ja sillä ne sivut toimii. Eli Jenna tajuaa, että vanhemmat on tarkoituksella laittaneet koneen niin, että Jenna löydä tietoja itsestään. Herää kysymys, mitä hänelle on tehty? Mitä vuoden aikana on tapahtunut ja miksi Jenna ei saisi mennä kouluun.

Tätä kirjaa lukiessa alkaa pohtiin, että mikä tekee minusta minut. Että jos multa amputoidaan käsi ja saan tekokäden, niin määhän olen edellen sama ihminen. Ja vaikka saisin uuden sydämen niin olen sama. Kuinka paljon ihmistä voi muuttaa ja silti se pysyy samana.

Kaskiaho, Reija: Rastas

Lotta on 15 ja ihastunut kymppiluokan Jakeen. Ja niinhän siinä käy, että kauhukseen Lotta tajuaa, että voi olla raskaana.

Lotta käy ne kaikki ajatukset läpi, mitä ihminen siinä vaiheessa käy. Että väsyttääkö mua ihan muuten, menkat tulee muutenkin miten sattuu ja miten mä kehtaan mennä ostaan jotain raskaustestiä.

Tässä kirjassa kerrotaan teiniraskaudesta juuri niin kuin se voi mennä. Ei kaunistella, ei tehdä siitä mitään ihanaa eteeristä tarinaa vaan kerrotaan just miltä se tuntuu. Ja miltä sekin tuntuu, kun Jake häipyy kuvioista heti alussa ja Jennan täytyy miettiä myös tekeekö hän abortin.

Niemi, Mikael: Aivot pellolle

Kun tää kirja tuli kirjastoon, niin jotkut pelkän kannen perusteella alkoi sanoon, että hui, ei tällasta voi laittaa esille, kun ase ja kaikki nää kouluampumiset jne. Mutta ne ei lukeneet tätä kirjaa. Sillä tää kirja kertoo asioista ihan eri tavalla.

Joka luokalla on yleensä se tyyppi jota kukaan ei muista. Siis se, kun opettaja kysyy, kuka on pois, niin kukaan ei tajua, että joku on pois. Ja luokkakuvassa seuraavana vuonna sä et edes muista sen tyypin nimeä. Tämän kirjan päähenkilö on juuri tuollainen tyyppi.

Mutta eräänä päivänä hän päättää tehdä asialle jotain. Hän kaivaa äidin siivouskomerosta sellaisen ihan hirveen, seiskytlukusen siivoustakin, jota kukaan ei ikinä laittas päälle. Mutta hän laittaa ja menee se päällä kouluun. Ja yhtäkkiä hän on Joku. Yhtäkkiä kaikki huomaa.

Ja tää päähenkilö on ihastunut myös yhteen tyttöön. Ja miettii, että miten sais sen tytön huomion. Ja nyt mä luen teille kohdan, jossa tulee hyvin esille se, kuinka epätoivonen joku voi olla.

s. 84
”Ei mitään kesyöä heitä hennosti lausuttuna vaan hei, kunnon tuella kasvot avoimina, huulet raollaan niin että etuhampaat näkyisivät, voi ei, tuolta ne nyt tulivat, nyt he olivat minun kohdallani, nyt harppaan esiin:
– Hääääi!
Hän katsoi minua. Hän loi minuun sekunnin sadasosan mittaisen katseen ja kääntyi sen jälkeen pois. Hän ei päästänyt inahdustakanaa, hän ei vastannut minulle mitään, mutta kun he olivat muutaman metrin päässä, kuulin hänen kaverinsa kysyvän:
– Kuka pönttö se oli?
Olin sanonut hei äällä. Häääii, en hei niin kuin olin suunnitellut. Ja vielä liian kimeällä äänellä kaiken lisäksi. Määkäisin kuin vuohi.”
(Ja tähän liittyen myös minä määkäisen tuon häin kuin vuohi.”

Jos te haluatte tietää, mitä tää ase ja miksi kouluampumiset yleensä liittyy tähän kirjaan niin lukekaa. Lukekaa ihmeessä. Tää on hyvä.

 

Tässäpä muutama näin aluksi. Lisää tulee tarvittaessa. Ja kiitos lukijat, kun laitatte ideoita, mistä haluaisitte lukea.

Arja-täti