torstai, 17. marraskuu 2011

Vinkkariviikot jatkuvat ja tässä on taas muutamia vinkkejä ja vinkkauskokemuksia. Bonuksena suomalaisia ehdokkaita arvostetun lastenkirjapalkinnon saajaksi, mutta ensin ne Vinkkariviikkojen kirjat.

14.11.2011 Margaret Mahy: Aulis Turskin aavekoulu

Mauri Jokeri on aivan tavallinen poika, paitsi että hän on allerginen kummituksille. Mutta vain näkymättömille kummituksille, sillä Maurin paras ystävä on aave nimeltä Lulu. Äiti ja isä eivät ymmärrä tällaista ystävyyttä – eihän kummituksia ole olemassa. Heidän mielestään Maurilla on aivan liian vilkas mielikuvitus ja se on tietenkin koulun syytä. Niin Mauri joutuu Aulis Turskin Järkevän Ajattelun Kouluun. Hän saa opettajakseen Herra Kuivakiulun ja on oitis vaikeuksissa. Heti ensimmäiseltä oppitunnilta Mauri lähetetään puhutteluun rehtorin kansliaan. Järkyttynyt Mauri avaa varovasti kanslian oven ja astuu sisään. Ja saa välittömästi hillittömän allergiakohtauksen! Mitä Järkevän Ajattelun Koulussa oikein tapahtuu?

Kirja kuuluu vakiona kolmosluokkalaisten vinkkaussettiini. Yleensä en malta olla
vinkin alussa kysymättä: ”Oletko sinä jollekin allerginen?” En siis ole oppinut mitään, sillä tämä viaton kysymys johtaa poikkeuksetta lukuisiin mitä seikkaperäisimpiin selostuksiin erilaisista allergialaaduista. Aikaa kuluu, iso määrä kirjoja odottaa pääsevänsä vinkattavaksi ja opettaja tuskailee oppilaidensa puhetulvaa. Mutta lasten into kertoa on vaan niin mahtavaa ja ovat ne jututkin. Tosin yksikään lapsi ei ole toistaiseksi myöntänyt olevansa allerginen kummituksille, ei edes näkymättömille…

– Salla

15.11.2011 Frank Cottrell Boyce: Miljoonat

Olin vinkkaamassa Keravalla ja kun ryhmiä oli useita ja vielä kaikki aika samaa ikäluokkaa, alkoivat vinkattavast käydä vähiin. Kävin siis salin puolella haravoimassa hyllyistä omia suosikkejani nipullisen ja otin mukaan muutaman sellaisenkin, josta en ollut koskaan valmistellut vinkkiä ja ajattelin pystyväni toki puhumaan tutusta kirjasta ihan lonkalta. Yksi kirjoista oli Frank Cottrell Boycen Miljoonat, jonka olin lukenut muutamaa vuotta aiemmin ja tykännyt kovasti.

Kun ryhmä tuli paikalle vinkkasin pari kirjaa ja kun vinkkausfiilis oli korkealla, otin Miljoonat käteeni ja silloin jäädyin täydellisesti! En muistanut päähenkilöiden nimiä. Juonesta muistin tasan sen verran, että heille tippui taivaasta kassillinen rahaa joka oli menossa vanhaksi, mutta that’s all folks. Tunsin jo pienet hikihelmet niskassa ja mietin jo kuumeisesti pakenevani avoimesta ovesta huutaen mennessäni ettei tätä saa vinkata tuolle luokalle! Takakannessakaan ei ollut kuin muutama lause, mutta sitten tajusin takakannen tekstin olennaisimman: Pojilla on paljon rahaa, mutta vähän aikaa. Katsoin luokkaa vakava ilme kasvoillani ja kysyin heiltä:” Mitä te tekisitte, jos saisitte kassillisen rahaa ja teillä olisi vain muutamia päiviä aikaa kuluttaa rahat?” Luokka alkoi ehdottelemaan asioita ja tyrmäsin ne yksitellen: Neljännesmiljoonalla saa kyllä monta jäätelöä, mutta aika loppuu kesken. Sama vaikka tarjoasit koko luokalle viikon jäätelöä. Mitä tekisit tuhannella polkupyörällä? Ja mitä luulisitte poliisin olevan mieltä, jos teidän ikäisenne lapsi alkaisi yhtäkkiä kuluttaa rahaa kuin roskaa? Ai että kassillinen rahaa tipahti taivaasta? Hehe, lähdetäänpä kamarille keksimään parempia selityksiä. Ja niin edelleen. Vähitellen luokka lietsoi itsensä siihen innostuksen tilaan, jossa he kärttivät minua paljastamaan mihin pojat rahat käyttivät ja kun vain vinosti hymyillen sanoin heidän voivan lukea sen kirjasta niin näin heidän kasvoiltaan, että täydellinen fiasko oli vaihtunut loistavaksi menestykseksi. Lopputunnin vinkkasin sen euforian vallassa, joka onnistumisesta syntyy.

Seuraavana päivänä töissä etsin kirjan käteeni ja kertasin olennaiset kohdat, jotta saisin kirjan lisättyä vinkkauspakkiini pysyvästi. Mutta jos Sinä olet kiinnostunut mihin neljännesmiljoona käytettiin, on kai parasta että luet Miljoonat itse;-)

Tämän vinkkausmuiston teille tarjoili markku-setä

16.11.2011 Rick Riordan: Punainen Pyramidi

Vinkkarien tyypillinen ongelma on se, että päivän tai syksyn ensimmäinen vinkkaus tauon jälkeen on aina kankea ja hankala. Kieli vetreytyy sitä mukaan, kun puhuu ja vaikka ääni muuttuisi kuiskaukseksi niin juttu luistaa paremmin.

Minulla on kuitenkin ongelmmia tiettyjen sanojen kanssa, joten en koskaan käytä sanaa tragedia, kortteli tai haalarit vinkatessani. Kai lapsuuden ärrävika vaikuttaa edelleen. Mutta nyt tiedän myös sen, että sana egyptologi on tuskaa. Broileria en edes halua yrittää.

Rick Riordanin Percy Jackson -sarjan innoittaman otin vinkkauspakkiini hänen seuraavan sarjansa. Vinkki oli selkeänä mielessä ja tiesin, mitä kertoa. Mutta kokeilepa aamulla klo 8 sanoa kymmenen kertaa egyptologi tai Egypti. Joka ainoa kerta siitä tuli epygtologi ja tuska sen kun kasvoi. Huumorintajuni oli koetuksella, kun koitin selvitä vinkkauksen loppuun ja päätin, että seuraavalla kerralla aloitan tämän sarjan vinkkauksen niin, että heti alussa kerron, että en osaa sitä sanaa sanoa. Kun kieli ei taivu niin ei. Ja minä kun luulin, että puhuminen on se mun juttu 🙂

Arja-täti

17.11.2011 Mary Arrigan: Sukkapuikko-Sulo – Lännen nopein neuloja

Olin menossa vinkkaamaan pikkukoululle, talvi oli julmetun kylmä ja urheat oppilaat olivat siitä huolimatta olleet luistelemassa. Kun tulin luokkaan, vasta puolet porukasta oli paikalla ja opettajaa ei näkynyt missään. Jutustelin lasten kanssa niitä näitä, osa teki unohtuneita tehtäviä ja yksi kaivoi esille nuhjuuntuneen villalankakerän.

”Mun pitäisi virkata tästä, mutta mä en koooooooooskaan saa tätä valmiiksi, kun tässä on solmu.”, kuului sankarin sydäntäsärkevä valitus.

Siinä ei ollut solmua. Siinä oli kerällinen lankaa tapettuna.

Aloitin urheasti ja opettajan tullessa luokkaan lankakerä oli elvytetty. Ensimmäinen vinkkaus oli Arriganin Sukkapuikko-Sulo, lännen nopein neuloja. Tämä kirja keräsi varausjonoja pitkään, samastumiskohde oli selvä.

reetta Pirkkalasta

 

Ja lopuksi kierrätetään Grafomaniasta löytynyt lastenkirjallisuusuutinen eli ketkä suomalaiset ovat ehdolla maailman suurimman lastenkirjallisuuspalkinnon saajiksi:

 

Astrid Lindgrenin muistoksi jaettava Alma-palkinto on suurin kansainvälinen lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto. Tänä vuonna ehdokkaita on 184 ja heitä on 66 maasta. Suomen ehdokkaat palkinnon saajiksi ovat:

Tuula Kallioniemi
Mauri Kunnas
Stella Parland
Timo Parvela
Alexander Reichstein
Irmelin Sandman-Lilius

Grafomania huutaa hurraata kaikille loistaville ehdokkaille! Ehdokkaiden nimiä klikkaamalla löytyy lisätietoja heistä.

Palkinto jaetaan 20.3.2012.

Lisätietoja Almasta: http://alma.se/sv/

 

markku-setä