Hei täältä Seinäjoelta!

Olen Jenni, toisen vuoden kirjasto- ja tietopalvelualan opiskelija ja tuleva kirjastolainen. Ajattelin jakaa teille hieman omia ajatuksiani kirjavinkkauksesta. Itselläni ei ole asiasta juuri yhtään kokemusta – mitä nyt muutamia vinkkauksia päässyt luokan kanssa seuraamaan – ja ajatus itsestä kirjavinkkarina luokan edessä herättää enemmänkin pelkoa kuin innostusta. Kirjavinkkareita kuunnellessani minulle on kuitenkin noussut käsitys, että työ on hyvin palkitsevaa, joskin välillä melko raskasta. Myös arvostukseni tätä työtä tekeville on suuri, vamaankin juuri sen pelottavuuden takia, mutta myös työn tärkeyden.

Koska kokemukseni kirjavinkkauksesta lähentelee nollaa, herättää se ajatusten sijaan enemmänkin joukon erilaisia kysymyksiä: Pitääkö kirjavinkkarin olla loistava esiintyjä? Mitä jos on esiintymiskammoinen introvertti? Viekö kirjojen lukeminen paljon aikaa? Kuinka monta kirjaa pitää vinkata kerralla? Entä mitä jos yleisö ei innostukaan kirjoista?

Koska kyseessä on nyt kuitenkin Kirjavinkkariyhdistyksen blogi, niin ajattelin, että tässä olisi viisasta oman pohdinnan lisäksi vinkata se kirjakin. Edellä mainitsemieni kysymysten innostamana (sekä edellisen luokkalaiseni vinkkaamana, heh) päätin lukea Marja-Leena Mäkelän teoksen nimeltä Kirjavinkkarikirja, joka vastasikin moniin mieleeni nousseisiin kysymyksiin. Kirja on varmaankin kaikille yhdistyksen jäsenille ennestään tuttu, mutta hyvä lukuvinkki kaikille aloitteleville, tai sitä harkitseville, vinkkareille. Pidin kirjassa erityisesti siitä, että se rohkaisi hiljaisempaakin kirjastonhoitajaa – tai opettajaa, oikeastaan ketä vain kirjoista innostunutta – mukaan kirjavinkkauksen maailmaan. Lisäksi se antoi paljon käytännön vinkkejä itse tilaisuuteen: missä kannattaa seistä, miten pääsee jännityksestä eroon ja miten vinkkaukseen kannattaa valmistautua.

Päällimmäisenä ajatuksena kirjan lukemisen jälkeen mieleeni jäi ajatus lukemisen ilosanoman levittämisestä ja se, kuinka vinkkariksi voi ryhtyä oikeastaan kuka vain. Mäkelä tiivistääkin hyvin kirjavinkkariksi vaadittavat ominaisuudet seuraavaan lauseeseen:

”Tärkeintä kirjavinkkariksi ryhtyvälle ihmiselle on, että hänellä on silmät, suu, korvat ja jalat sekä riskit kädet kirjoja kantamaan.”

Ei vaadita siis sen enempää. Tietenkään esiintymisvarmuudesta ei varmasti ole mitään haittaa, mutta se yleensä tuppaa kasvamaan sitä suuremmaksi, mitä enemmän esiintymistä harjoittele. Tämän kirjan lukemisen jälkeen mieleeni nousi alun kysymysten sijaan vaatimaton ajatus: Ehkä minäkin joskus.

Vieraskynänä: Jenni Simelius, Seinäjoen ammattikorkeakoulu.