torstai, 10. toukokuu 2012
Kävin Keravalla vinkkaamassa erilaista settiä kun aiemmin olen vetänyt missään. Uuden luominen on aina hieman tuskaista puuhaa, mutta kolme ryhmää tuli vinkattua eikä homma omasta mielestä karannut useinkaan lapasesta. Ryhmät olivat yläasteelta, lukiosta ja Keudasta joten siltä osin hajontaa oli paljon, mutta isoille on tosi kiva käydä puhumassa. Varsinainen uutuus oli tällä kertaa keskittyminen tarinoiden eri versioihin ja siihen miten erilaisia tulkintoja niistä saa aikaan jopa saman mediumin sisällä.
Ensimmäisenä otin en ihan pelkästään juhlavuoden kunniaksi Marsin sankarin, John Carterin. Koska John Carter oli lapsuuden suuria sankareitani, oli tähän helppo saada tunnetta ja tunnelmaa. Toki viittasin Disneyn tuoreeseen elokuvaversoon, mutta tarinan aiempia julkipahoinpitelyjäkään ei unohdettu ja etenkään Antonio Sabato jr:n ja Traci Lordsin johdolla suoritettu joukkoraiskauskuuluu siihen sarjaan, että jos joskus katsotte sen, niin muistakaa, että teitä on varoitettu! En suosittele edes äärimmäiseksi rangaistukseksi paatuneille rikoksenuusijapedofiileille. Kuolema on armeliaampi vaihtoehto. Toki myös sarjakuvasovituksiin mm á la Frank Frazetta viitaattiin ja kuriositeettina toki myös James Killian Sprattin alkuteokselle erittäin uskollinen sarjakuvasovitus oli esillä. Toki lopuksi luin ääneen pätkän jossa tiivistyi oma näkemykseni siitä miksi etelän herrasmies ja kahden maailman paras miekkamies on parhaimmillaan Edgar Rice Burroughsin omana versiona. Kuten ystäväni asian muotoili (Ei ehkä poliittisesti korrektisti, mutta osuvasti!) John Carterin voi tiivistää näin:” Muutama mies tai armeija ilmestyy nurkan taka ja uhkaa J.C.tä tai hänen ystäviään ja JC lausuu tähän , että ’ Eivätpä tiennet konnat vittuilleensa John Carterin, kahden maailman parhaan miekkamiehen ystävälle.’ ja hetken kuluttua Mars lainehti kuolleiden vihollisten verestä.”
Ja tokihan tähän piti vertailun vuoksi tarjoilla pari näkemystä ja pieni tietovisa Burroughsin siitä tunnetummasta sankarista eli Tarzanista.
Muut vinkatut tarinat olivat:
Tintti
Sarjakuvista Rakham Punaisen aarre ja Yksisarvisen salaisuus
Näihin perustuva Spielberg -elokuva ja elokuvaa perustuva kirja(!)
Tintin et le Mystère de la Toison d’Or (elokuva)
Tintti ja siniset appelsiinit (elokuva)
Tintin seikkailut (myös meillä tv:ssä esitetty piirrosversio)
Tintin in R’lyeh -parodiasarjakuva
Apinoiden planeetta
Tämä oli esillä erityisesti koska vaikka tuntevat tarinan, niin kuinka moni on lukenut Pierre Boullen kirjan? Ja kuinka moni tietää mikä oli alkuperäinen loppukoukku?
Eli kirja vs ’68 elokuva jatko-osineen vs. Tim Burtonin remake 2000-luvulla
Lisäksi sarjakuvaversioon viitattiin ja saatoin puhua jotain jatko-osien laskevasta käyrästä.
Kellopeli Appelsiini
Olen aina ihmetellyt kuinka vähän krediittejä Burgessin loistava teksti on saanut elokuvafilmatisoinnin rinnalla ja tässäpä oli hyvä tilaisuus purkaa raskasta sydäntäni hieman. Lukeminen kannattaa aina!
Elossa!
Oli Piers Paul Readin kirjan ja siitä tehdyn elokuvasovituksen välistä vertailua. Tosin muitakin versioita vilahteli. Tämän vinkkauksen lukukohdaksi valitsin tietysti kohdan, jossa ryhmä ensimmäistä kertaa söi toista ryhmäläistä eli nyt olen vinkannut myös kannibalismia ihmissyöntikuvauksella!
Linnunradan käsikirja liftareille
BBC:n kuunnelma vs. kuunnelmasuomennos
BBC:n minisarja televisiolle vs. 2005 elokuvasovitus
Ja tietysti tässä välissä oli pakko brassailla liftaritrivialla ja jotta yleisö saisi todellakin koko rahan edestä saivat he kuunnella maailmankaikkeuden huonoimman runon minun ääneen lausumana!
Neverwhere
BBBC:n alkuperäisen tv:n minisarjan kautta sarjakuvasovitukseen (Carey&Fabre) ja sieltä Gaimanin tekemään kirjaversioon. Ja kirjasta tietysti lukukohtauksena se pätkä, jossa Vandemar ja Croup tarjoavat Richardille ainutlaatuista mahdollisuutta ottaa selville miltä hänen oma maksansa maistuu! Mmmmm, herrrrrkullista! Siis kirjan teksti tietysti.
Maameri -trilogia
Tästä esittelin Ursula Le Guinin oman ja kirjailija/kriitikko Jo Waltonin mielipiteen. Kirja (Jos trilogiaa voi niin kutsua) on maailmankirjallisuuden kulmakiviä ja se puoli villainen tv-sarja -versio ei varsinaisesti ollut juhlaa, mutta vasta Ghiblin julkinen ja törkeä klassikon pahoinpitely (En muuten linkkaa siihen! On se nimittäin sellaista shaibaa!) sai minut tarjoilemaan yleisölle niitä suomen kielen värikkäämpiä osia. Ja tästäkin on tehty vielä cinemanga -versio?!? Kuinka alas sitä ihminen voi rahanhimossaan vajota?
Moby Dick
Lopetin esityksen Melvillen klassikkoon Moby Dick ja tarjoilin se poikkeuksellisesti tarinana johon kannattaa ehkä tutustua mieluummin ensin elokuvana. Tietysti, jos jostain löytää Will Eisnerin sarjakuvaversion, niin ehkä sitten se, mutta eipä taida olla helposti saatavilla(?) Useisiin elokuvaversioihin viittasin, mutta erityismaininnan sai (tietysti) Ray Bradburyn sovittama ja John Hustonin ohjaama vuoden ’56 klassikko. Kun Ahab naulasi kultadublonin mastoon ja lupasi sen palkkioksi sille joka Valkoisen valaan hänelle löytää oli myös yleisö naulattuna penkkeihin. Ja miksi ei. Onhan Moby Dick ehkä yksi eniten _äijä_ tarinoista joita voi olla. Miehet purjehtivat kiikkerällä purjeveneellä maailman toiselle laidalle etsimään ja saalistamaan kivitalon kokoisia kaskelotteja. Kun sellainen löytyy lasketaan soutuvene vesille ja soudetaan(!) niin lähelle, että mies voi heittää parimetrisen harppuunan otuksen kylkeen. Ja kun ja jos tässä onnistutaan, niin miehistön varsinainen työ vasta alkaa eli kaskelotin traanin ja muiden arvokkaiden osien talteenotto on kovaa työtä. Ja samaa toistetaan kunnes laiva on täynnä. Ja jotta homma ei olisi liian helppoa, laitetaan laivaan psykopaattinen, jalkansa Valkoiselle valaalle menettänyt kapteeni Ahab, jonka kostonhimo ja henkilökohtainen vendetta kävelee kaiken muun edelle. Mitä muuta seikkailussa muka tarvitaan?
Don’t call me Ishmael, call me markku-setä
Viimeisimmät kommentit