perjantai, 21. marraskuu 2008

Puoli päivää on takana kirjavinkkaritapaamisesta. Omasta  esityksestä olen jäävi sanomaan mitään, mutta muuten erittäin mielenkiintoisia alustuksia  on kuultu.  ja kuten tällaisissa tapaamisissa aina, varsinainen  koukku on verkostoituminen, kollegoiden tapaaminen ja mukava ammatillinen keskustelu. Se, että kuulee kuinka muut ovat ratkoneet samoja ongelmia joiden kanssa itse on tuskaillut, on aina valaisevaa ja kun ammattitapaamisista on kyse niin kyseessähän on toki benchmarking eikä plagiointi:-p
2086511.jpg    2086517.jpg
Reetta puuttuu Setätien riveistä koska on kameran toisella puolella. Ulla kertoo omia kuulumisiaan.

Päivän yksi teemoista oli vinkkaaminen oman kirjaston alueen ulkopuolella ja miten ratkotaan reviiriristiriidat kirjastojen välillä ilman, että hävinneen tarvitsee kellahtaa selälleen kaulansa paljastaen. Yhteistyö on voimaa erityisesti pienten määrärahojen kanssa tuskailevien kirjastojen ja kirjastolaisten yhteistyö on oiva keino säästää vähäisiä, suorastaan aneemisia määrärahoja.
2086505.jpg   2086508.jpg
Jaana Nokialta ja Riitta Kirkkonummelta sanoivat myös mielenkiintoiset sanasensa
(Lue lisää aiheista klikkaamalla linkkejä!).

Koska päivän virallinen ohjelma jatkuu, joudun keskeyttämään blogaamisen hetkeksi ja keskittymään blogin sijasta lätinäläjätoimintaan (=work shop).

Markku-setä vaikenee Metson suuresta luentosalista, mutta vain hetkeksi.

2086515.jpg  2086520.jpg
Raatamossa lätistään ja yleisö kuuntelee.

EDIT: tarina jatkuu päivän ohjelman päätyttyä. Työryhmissä puhuttiin paljon erilaisista vinkkareita askarruttavista ongelmista. Kirjoitin muistion tilaisuudessa ja jahka saan sen editoitua laitan myös tänne keskustelun olennaisimman sisällön. Vaikka itsekin tiesin käytäntöjen kirjavinkkaamisen suhteen vaihtelevan suuresti, niin silti yllätyin useita kertoja. On selvästi tarvetta tiedon jakamiselle ja yhteisille julkilausumille joissa vaaditaan vinkkareille tietyt luovuttamattomat perusoikeudet joihin kuuluvat oikeus lukupäivään, oikeus tehdä työtään ilman työtoverien kadehdintaa ja oikeus saada vinkkauksesta työn vaativuuden edellyttämää palkkaa. Näistä ja muista ajankohtaisista ja polttavista asioista lupaan blogata lähipäivinä.

Saimme runsaasti positiivista palautetta ja toivottavasti tämä ei jäänyt yksittäiseksi ja ainutkertaiseksi ponnistukseksi, vaan tästä tulee hyvä ja iloinen tapa tavata vinkkarikollegoja.

markku-setä vaikenee, mutta vain hetkeksi