torstai, 5. toukokuu 2011
Hurautin tänään kirjastoautolla kyläkoululla vinkkaamaan. Tarjolla oli yhteensä 32 eka- ja tokaluokkalaista. Hieman vinkkausvaikeusastetta nosti tietenkin se, että kirjastoauto oli paikalla puoli tuntia ja nassikat tietysti kävivät jo välitunnilla tankkaamassa kirjoja. Sitten olikin vinkkarin vuoro. Luokat olivat vuorotelleen, joten sillä välin kun toinen luokka sai kärsiä seurastani, pääsi toinen luokka ruokalaan tekemään matematiikan tehtäviä. Kun molemmat ryhmät oli vinkattu, kerättiin kaikki kasaan, virittelin läppärin ja Origon varalainausohjelman valmiiksi, kokosin kirjat luokan eteen pinoiksi, huusin ohjeet kuudesti oppilaille ja sitten hönkäisin ilmoille sen taikasanan SAA LAINATA!, ja pakenin kiireen vilkkaa nurkkaan odottamaan että pöly laskeutuu. Vahvimmat lukevat mitä haluavat (Vanha kirjastoviidakon sanonta), mutta olin varannut mukaan useamman laatikollisen kirjoja, jotka olin saanut raahattua paikalle siis kirjastoauton (ja nokkakärryjen!) avulla.
Lainaussaldo oli aika komea: 84 kirjaa 32 oppilaalle. Toki sieltä meni lainaksi sitä perinteistäkin tavaraa, mutta myös vinkkaamani M?kätin ja Hemmeligheder om modellervoks : kæledyr og husdyrmenivät lainaksi, niin kyllä ne penteleet kuuntelivat silloin minuakin! Hemmeligheder ja jotain sinne päin kirjan vinkkaus oli kyllä messevän absurdi. Kerroin, etten edes tiedä varmasti millä kielellä tämä kirja on kirjoitettu (Veikkaisin tanskaa, mutta voihan se olla jotain muuta pohjoismaista kieltäkin?) ja sitten parhaalla tanskalaisnorjalaisislantilaisaksentilanni luin otteita takakannesta ja kirjasta ”Efter hver figur finder I endnu flere hemmeligheder om modellering af grøntsager, udstyr og masser af andre ting.” Tarkoitus oli vinkata tämä sivumennen sanoen erinomainen askartelukirja opettajille, mutta sehän meni erään tokaluokkalaisen kotiin! Olkoon tämä vinkkaustekniikka täst’ edes dinosauruksia munkkilatinaksi eli jos se sisältö kiinnostaa, niin ei niitä lapsia saa pidettyä irti niistä kirjoista! Suosittelen muuten kaikkiin Suomen kirjastoihin tuota kirjaa lastenosastoille! Se on kielestä huolimatta sekein ja yksinkertaisin muovailuvaha-askartelukirja joka markkinoilta löytyy!
Muuten vinkattavista ei ole niin paljoa kerrottavaa. Mimun ykkösosa, Päiväkirjaelämää oli toki ongelmallisin vinkattava. Sen olisi halunnut puoli luokkaa, mutta minulla oli sitä vain yksi ja pahaa teki katsoa, kun lapset tippa silmässä katsoivat onnellista Mimun lainaajaa. Väinö ja Rotta -sarja, Reuhurinteen ala-asteet, Jesse -sarja, Kissataksi, Vesihevonen, Monsterijengi -sarja., Kahjo kouluni -sarja, Karmea totuus maailmankaikkeudesta, Henkkaa ja Kivimutkaa ja niin edelleen. Hyvin sellaista mitä alle kymmenvuotiaiden voi odottaakin lainaavan siis.
Vielä paria vinkkausta tälle keväälle odottava markku-setä toivottaa kaikille rauhallista kesää 🙂
Viimeisimmät kommentit