torstai, 18. helmikuu 2016
Vuoden ensimmäinen vinkkauskoulutus pidettiin Alavieskassa Pohjois-Pohjanmaalla.
Yli 50 innokasta kouluttautujaa ilmoittautui mukaan, joten koulutuspäivä pidettiin Alavieskan yhtenäiskoululla, jotta mukaan mahtui myös liveyleisö. Perusvinkkauskoulutus oli päivän teemana eli vinkattiin elävän yleisön edessä mahdollisimman paljon.
Alavieska valikoitui koulutuspaikaksi mm. siksi, että äiti tekee hyvää ruokaa (arja), sinne pääsee suht hyvin julkisilla (esko) ja ihan oikea syy taisi olla se, että haluamme kouluttaa myös sellaisilla paikkakunnilla, josta yleensä joutuu lähtemään koulutuksen takia jonnekin isoon kaupunkiin tässä tapauksessa tyyliin Oulu ja Kokkola. Ja ilmoittautumismäärästä kyllä huomasi, että tarvetta koulutukselle on. Vähän perhosia vatsan pohjaan toi tietysti alan opiskelijat. Sekä Haapajoelta että Oulusta oli mukana kirjastoalan opiskelijoita. Hienoa.
Päivä alkoi kakkosilla
Päivä lähti käyntiin kakkosluokan vinkkauksella, jossa viriteltiin vinkkari kunnon iskuun. (Päivän kirjalistoihin löytyy linkki postauksen lopusta.)
Puhuttiin mm. välipalakirjoista eli kuvakirjoista, joita voi lukea välipalana silloin, kun tuntuu, ettei jaksa keskittyä pitkään tarinaan. Arja-täti lienee varastanut termin joltain muulta vinkkarilta ja pikapalaute tuli jo opettajalta, että heillä sana otettiin heti käyttöön. Ja muuten myös vinkkaus. Kakkosluokkalaiset vinkkaavat nyt lukemiaan kirjoja toisille. Ihanaa!
Vinkkauksen jälkeen ennen seuraavan luokan tuloa ehdittiin pohtia esim. miksi Arja esitteli sarjan aina ennen kirjan tarkempaa vinkkausta ja oliko hän lukenut kaikki kirjat.
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on tietysti se, että usein käy niin, ettei samaa kirjaa riitä kaikille ja silloin on lohduttavaa, kun kirjaston henkilökunta voi esitellä samaan sarjaan kuuluvia kirjoja. Ja helpottuu sopivan kirjan löytyminenkin, kun tietää, että tuon sarjan kirjoja olen lukenut ennenkin.
Ja sitten se päivän (ensimmäinen?) tunnustus: Arja ei ollut lukenut uusinta Siiri-kirjaa, joten hän vinkkasi kyllä kirjan, mutta taisi puhua enemmänkin Siirin toilailuista muissa kirjoissa. Joskus käy noinkin. Keskustelimme myös siitä, mitä sitten, jos kirjaa ei tosiaan ehdi saada käsiinsä ennen vinkkausta (lainaa kaverin vinkkiä) ja tarviiko lukea huonoja kirjoja eli kannattaa seurata esim. goodreads.comissa tuttuja vinkkareita, jolloin näkee, mitä he ovat lukeneet ja mitä vinkanneet.
Päivä jatkui nelosilla
Kuva: Ulla-Mari Kivi
Nelosten kanssa Arja pääsi lempiaiheeseensa eli tisseihin. Eikun.. no, puhuttiin käärmeen lypsämisestä Akimbo-sarjan kohdalla. Tällä kertaa Arja luki myös otteita kirjoista ja keskustelimme siitä, kuinka jokaisella on oma tyylinsä vinkata. Arja kertoi, kuinka kertominen on hänelle helpompaa kuin ääneenlukeminen ja sitä kuitenkin toivotaan usein. Mutta tärkeintä, että löytyy oma tyyli vinkata. On se oma tyyli sitten villasukat, eriparikengät tai joku kiva koru vinkkarin kaulassa. Esko veti kyllä pohjat: kravattimikki parrassa. Tuohon ei Arjakaan pysty.
Miten vinkata ammattikoululaisille
Pääsin jälleen operoimaan omimmalla alueellani. Aihe oli koulutuspäivän ainoa, jossa yleisöön ei tullut koululuokkaa. Jos luentoa haluaisi kiteyttää erittäin lyhyeen mittaan, kuuluisi se näin: ammattikoululaisia ei saa unohtaa! Erityisesti paikkakuntien, joihin muutetaan opiskelemaan, tulisi tarjota vinkkausta jokaiselle oppilaitokselle. Juuri paikkakunnalle muuttanut nuori ei välttämättä tiedä, missä koko kirjasto edes sijaitsee, saati sitä, mitä kirjastolla on hänelle tarjota. Vinkkaus on lukuinnon synnyttämisen lisäksi myös kirjaston markkinointia.
Kertoilin omista vinkkarikokemuksistani ja pyrin rohkaisemaan muita myös vinkkaamaan. Tiedän kokemuksesta, että monille ensimmäiset vinkkauskerrat ovat jännittäviä, jopa pelonsekaisia, tilanteita. Onneksi tekemällä oppii ja mokia sattuu kokeneille vinkkareillekin. Pahintahan mitä voi tapahtua vinkkauksen seurauksena on se, ettei kirja mene lainaksi.
Omasta vinkkauspaketista esittelin teokset Ready player one, Marras, Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa sekä Postitoimisto. Päätin ottaa pieniä vapauksia vinkkauksessa ja en lukenutkaan näytettä käsillä olleesta Bukowskin kirjasta, vaan sen sijaan luin kirjailijan runon ”Sanaonni” viime syksynä suomennetusta teoksesta ”Kirottujen nautinnot”. Ennätin jokin aika sitten lukea kyseisen teoksen läpi opiskelukiireistä huolimatta. Jälkeenpäin huomasin, etten ollut ennen lukenut runoa julkisesti ääneen milloinkaan. Nyt on tullut sekin tehtyä, ensikertalaisen haparoivalla tyylillä.
Kuva: Ulla-Mari Kivi
Vinkkausta kasiluokalle – parina
Esko: Päivän päätti vinkkaus kasiluokkalaisille. Otimme Arjan kanssa reippaasti haaste vastaan ja vinkkasimme parina. Tässä vaiheessa kerrottakoon, ettemme ole koskaan päässyt vinkkaamaan parina yhtään missään. Ennakkoon emme olleet oikeastaan sopineet mitään. Jopa se kumpi aloittaa (minä aloitin) sovittiin hetkeä ennen kasien saapumista. Suoriuduimme kuitenkin oikein mainiosti liveyleisön edessä. Pientä hankaluutta tosin aiheutti se, että Headset – mikrofoneja oli käytössä vain yksi, mutta onneksi käytössä oli myös kravatti mikrofoni. Noh, kravattia ei tällä kertaa tullut mukaan, mutta huomasin, että mikki pysyi mukavasti kiinni parrassa. Partamikki olikin yllättävän toimiva, vaikka pieniä valumisongelmia vinkkauksen aikana tulikin. Pitänee kasvattaa siis pitempi parta.
Minun vinkkauskirjoissani liikuttiin ainoana selviytyjänä post-apokalyptisessä maailmassa, tutustuttiin sekä eläinten vallankumoukseen että Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen väliseen sisällissotaan, jahdattiin mustiin puettua miestä länkkärikauhufantasiassa sekä kammoksuttiin vanhan miehen palttoon mukana kulkevaa haamua.
No miten meni?
Päivä oli antoisa niin vinkkareille mutta onneksi myös muillekin. Arjalle ja Eskolle jäi päivästä sellainen olo, että kävimme herättelemässä intoa, joka löytyi heti. Haapaveden opiskelijat pääsevät tositoimiin paikallisten lasten kanssa eli lähtevät vinkkaamaan heti talviloman jälkeen. Ja koska osa opiskelijoista lähtee työharjoitteluun, voitte arvata, että harjottelussa pääsevät vinkkareiden mukaan, sillä nyt he tutustuivat alueen vinkkareihin.
Ja jos huolestuit, jäikö osa Alavieskan lapsista ilman vinkkausta niin ei hätää. Alavieskan kirjasto hoitaa asian niin, että myös ne luokat, jotka eivät olleet mukana nyt vinkkauksessa, saavat vinkkarin vierailulle. Koko koulu siis vinkataan kevään aikana. Mieletöntä!
Kiitos Alaviskan kirjastolle, terkkuja Hevohullustakin tutulle lukuponi Moonalle (onko Suomen ainoa lukuponi?) ja kiitos kaikille koulutuksessa mukana olleille. Toivottavasti teillä oli yhtä hauskaa kuin meillä.
Päivän aikana vinkatut kirjat löytyy linkkien takaa
Kakkosluokan kirjat
Nelosluokan kirjat
Ammattikoulun kirjat
Kasiluokan kirjat
Yhteisterveisin
Arja ja Esko
Viimeisimmät kommentit