perjantai, 13. marraskuu 2015

Vinkkaukseen valmistautuminen vaatii paljon työtä – siitä olemme jo saaneet kuulla ja lukea muutamaan otteeseen. Ajattelinkin siksi kirjoittaa pari riviä siitä miten paljon vinkkaus vaatii sellaista työtä, mikä ei suoranaisesti liity itse vinkkaustilanteeseen.

Olen vinkannut yli viisi vuotta, joten perusvinkkauspakettini on jo muotoutunut suhteellisen kattavaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita että työ olisi tältä osin tehty tai valmis. Vinkkauspaketti täytyy pitää tuoreena ja siihen on hyvä ainakin silloin tällöin saada jotain uutta, joten ei muuta kuin lukemaan. Vinkkauskirjat luen kotona omalla ajallani samoin kuin kaikki vinkkarit tekevät. Ja koska mahdollisuudet rauhaisaan lukuhetkeen kotosalla ovat kohdallani kovin rajalliset, luen yleensä iltaisin niin kauan kunnes nukahdan. Tarina ei kyllä joka ilta etene paria sivua edemmäs, joten useimmiten joudun seuraavana iltana kertaamaan nekin unenpöpperöiset sivut mitä edellisiltana mukaluin. Mutta selvitty on ja vinkkauspaketti siis jotakuinkin kasassa. Uudistumisvaiheessa teen kuten Marlee on kirjassaan opettanut: luen, luen ja luen ja jos joku kirja vaikuttaa mäty-kirjalta, teen siitä muistiinpanot, laitan hyvän lukukohdan muistiin, tiivistän muistiinpanot pikku lappuselle, jonka ensimmäisillä vinkkauskerroilla teippaan kirjan takakanteen varmuuden vuoksi ja muistin tueksi.

Niin, piti puhumani niistä muista työtä vaativista jutuista. No, ainakin yhteydenotot kouluille ja sopivan ajankohdan sopiminen ovat vaikeimpia vinkkauksen liitännäistöistä. Opettajia on äärimmäisen hankalaa tavoittaa opettajanhuoneesta puhelimitse ja sähköposteihin ei useinkaan saa vastauksia tai vastaukset tulevat viikkojen kuluttua. Tekniikka on siis molemmilla osapuolilla olemassa, mutta niiden käyttötavat eivät vain aina kohtaa. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että yhden vinkkaustunnin sopiminen vie useamman tunnin työaikaa, ihan totta!

Seuraava vaihe on kirjojen kokoaminen vinkkausta varten. Siis vaikka vinkkauspaketti on koossa, se ei tosiaan tarkoita sitä että kirjat ovat aina valmiina kassissa odottamassa lähtöä. Ei suinkaan, sillä vinkkauskirjat ovat tietenkin lainassa, koska kaikki haluavat lukea ne kirjat joita olet aiemmin vinkannut. Siksi vinkkauspaketin on oltava laaja, jotta saat jokaiselle kerralle haalittua edes sen yhden kassillisen vinkattavaa. Yleensä se tarkoittaa kirjastotietokannan tutkimista ja kirjojen varaamista tai pyytämistä lähikirjastoista joko sähköpostilla tai puhelimitse. Tähänkin menee aikaa ainakin tunti-pari per vinkkauskeikka. Ja kun viimein on saanut kirjat kasaan, alkaa se viimeinen viimeistely eli kirjat täytyy vielä kerran plarata läpi, merkata lukukohdat ja löytää omista muistiinpanoista ne juuri tätä kirjaa koskevat hyvät rivit sekä palautella mieleen mitä kustakin kirjasta aikoo kertoa. Itselläni on tähän hommaan kehittynyt sellainen tekniikka, että selviydyn vaiheesta varmaankin puolessa tunnissa per kirjakassi. Jos mukana on uusia vinkkauskirjoja, aikaa menee luonnollisesti enemmän. Yleensä tässä kohtaa hommaan liittyy myös kirjojen kantelua edestakaisin työpaikan ja kodin välillä, riippuen siitä miten hyvin kirjojen tarinat milloinkin ovat muistissa ja kuinka paljon täytyy kerrata.

Juuri ennen h-hetkeä eli itse vinkkaustuntia valmistelen vinkkaustilan. Jos vinkkaan kirjastolla, se hoituu useimmiten nuortenkirjastossa, jossa tarvittavat tuolit ovat kutakuinkin valmiina. Siitä huolimatta niitä täytyy järjestellä ja muita huonekaluja siirrellä jonkin verran. Tähänkin menee aikaa puoli tuntia. Jos vinkkaan koululla, vastaava aika kuluu yleensä siirtymisessä koululle. Tosin, meillä kauimmaiset kyläkoulut ovat tunnin ajomatkan päässä, joten kelivaran kanssa kannattaa siirtymään varata ainakin puolitoista tuntia.

Seuraavaksi odotellaan kirjaston aulassa tai koululuokassa vinkkausväen saapumista. Olen huomannut että odotteluun menee sellaiset 10-20 minuuttia vaikka aikataulu olisi miten tarkkaan sovittuna. Vinkkaus pääsee yleensä alkamaan hieman myöhässä, joten itse vinkkaukseen jää aikaa puolisen tuntia tai reilu. Ja kun tuo puolituntinen on ohi, alkaa lainaushulina, johon opettajasta ja koulun aikatauluista riippuen menee puolisen tuntia. Tämän jälkeen ”loppusiivoukseen” kuluu vielä vartti-puoli tuntia. Ja sitten voi huokaista hetkeksi kunnes rumba alkaa alusta.

Nyt, useamman vuoden kokemuksen jälkeen itse vinkkaus ja siihen valmistautuminen hoituu jo rutiinilla eikä sitä juurikaan enää edes jännitä. Siitä huolimatta jokaiseen vinkkaukseen valmistautumiseen menee työaikaa TUNTEJA. Se ei siis hoidu tuosta vaan, vaikka vinkkauskokemusta olisi takana miten paljon tahansa. Ja samat probleemit seuraavat aina mukana, suurimpana niistä ajanpuute.

Vieraskynä:

Liisa Tastula, kirjastonhoitaja / Rovaniemen kaupunginkirjasto – Lapin maakuntakirjasto