Ei pöllömpi lentomatka Ylöjärven päiväkoteihin!
Sain elokuussa 2017 aloittaa innostavan ja hauskan työn Ylöjärven kirjaston Kirjasto saapuu päiväkotiin -hankkeessa. Pääsin kyläilemään 3-5 -vuotiaiden ryhmiin kaikissa Ylöjärven päiväkodeissa. Kunnallisia päiväkoteja on 25, yksityisiä viisi ja ryhmiksiä yksi ja lisäksi mukaan pääsivät perhepäivähoitajat hoitolapsineen joko oman alueensa päiväkotiin tai omalle satutunnilleen kirjastossa. Unelmahomma tällaiselle kyläluudalle siis.
Kaverinani reissuilla oli pöllö Oranssi, aika villi pehmopöllö, joka kuitenkin rauhoittui aina saadessaan kuulla lempisatujaan. Pöllöperheen muut siskot ja veljet asustelevat Ylöjärven kolmessa kirjastossa ja kirjastoautossa ja ovat niissä toivottamassa lapset tervetulleiksi kirjastoon. Mukana meillä oli tarinakori ja kaksi isoa kassia: toisessa tietokirjoja ja toisessa mukavia lastenkirjoja. Matkaeväänä oli roppakaupalla lukemisen iloa ja intoa päivähoidon pienten ja isojen kanssa jaettavaksi.
Tavoitteena meillä oli virittää lasten – ja aikuistenkin – lukuintoa ja -iloa ja etsiä uusia yhteistyömuotoja kirjaston ja päivähoidon välille.
Lapsille pidin noin puoli tuntia kestävän satutuokion. Hyvin he tuntuivat tietävän, että kirjastosta mukanani tuoma kori on todennäköisemmin kirjakori kuin marja-, sieni- tai eväskori. Hieman hämmästystä herätti korista ensin kuuluva tikitys ja sitten huhuilu, sillä asiasta juteltuamme päädyimme siihen, että kirjat eivät usein tikitä tai huhuile. Äänet saivat selityksen, kun korista löytyi ensin satuaikaa mittaava kello ja sitten pöllö Oranssi ja aika usein sen vanavedessä kirja Haughton: Ihan hukassa, tarina kotipuusta putoavasta pikkupöllöstä. Tarinahan päättyy siihen, että pikkupöllö näyttää keikahtavan pesäpuusta toisenkin kerran ja annoinkin lapsille tehtävän jatkaa tarinaa siitä vaikka piirtämällä päiväkodissa. Seuraavaksi loruteltiin ja leikittiin, usein leivottiin pöllöäidille lisää pikkuleipiä runoreseptillä, jossa taikinaan lisätään aina ”päälle maitoa liru”, mikä nauratti lapsia kovasti. Evästäkin saatiin, vaikka kori ei eväskori varsinaisesti ollutkaan: Yonezun Onko se hedelmä? -kirjasta kuoritut kummat hedelmät saivat aikaan melkoista naurunremakkaa ja kirjaa alettiin kysellä päiväkoteihin lainaan.Juttelimme lasten kanssa, että tarinakorissa taitaa aina olla taikapölyä, joka muuttaa vaikka eväät joksikin aivan muuksi ja sovittiin, että ei sotketa kirjoja eväillä eikä eväitä taikapölyllä. Lopuksi korista löytyi vielä – kuinka ollakaan, huhuileva – aarrearkku, josta lapset saivat pöllö- tai pöllön kaveri -tarran muistoksi. Lisäksi lapset saivat kotiin mukaan satudiplomin koontilomakkeen – kun lapsi on kuunnellut tai lukenut 10 kirjaa tai satua, hän saa kirjastosta hienon satudiplomin. Joulun alla tarinakori vaihtui suureen puurokattilaan ja tarina ja muu ohjelma jouluisemmaksi.
Etukäteen mietin paljon sitä, että mitä sellaista tietoa tai taitoa minulla on vietävänä päivähoidon henkilökunnalle, jota heillä itsellään ei jo ole. Tein kaksi kirjalistaa, joista toiseen keräsin lastenkirjallisuuteen ja lapsille lukemiseen liittyviä tietokirja- ja linkkivinkkejä ja toiseen mukavia yhdessä luettavia ja koettavia kirjoja – jälkimmäisistä minulla on kertynyt aika paljon kokemusta vuonna 1986 alkaneen satutädin urani aikana. Molemmissa listoissa tärkein valintaperuste oli, että kirjassa on jotain sellaista, että se vaikka tiedon, oivalluksen tai yhteisen naurun – tiedättehän maagisen hetken, kun satutunnilla jostain nurkasta alkaa hihitys, joka kasvaa toisiaan vilkuilevien lasten yhteiseksi kikatukseksi – kautta tuntuu (Marika Helovuon sanoin) sytyttävän lukukipinän ja mielellään saavan lukemisen ilon ja innon vallan roihahtamaan. Listojen kirjoja otin mukaani vinkattavaksi niin paljon kuin jaksoin kantaa ja aina myös muutaman ihan uuden lastenkirjan. Vinkkauksen lomassa syntyi hyviä ja innostavia keskusteluja lukemisesta ja kirjoista. Oli mukava huomata, että keskustelut, vinkkaus ja listat otettiin innostuneesti vastaan. Yllättävää, mutta hauskaa oli se, että palautteen mukaan vinkkiä on otettu ja saatu myös satutuokioista: niistä on saatu ideoita ja innostusta omien satutuokioiden pitämiseen.
Odotin tältä lentomatkalta paljon. Joinain pimeinä aamuina reitin löytäminen oikean päiväkodin pihaan oli melkoista räpiköintiä ja taisipa sitä räpiköintiä välillä olla myös esiintyminen. Silti: kokonaisuudessaan tämä matka oli antoisa, riemukas ja suorastaan huikea ja sitä suosittelevat myös muulle kirjastoväelle
Päivi ja muut pöllöt Ylöjärven kirjastolta
(Tämän postauksen Päivi Juutin ja pöllöjen puolesta julkaisi Taru)
Viimeisimmät kommentit